Tekniikka&Talous uutisoi 19.8 näin:
"Raportti: Avaruusoliot saattavat tuhota ihmiskunnan suojellakseen muita sivilisaatioita"
"Kasvihuonekaasujen vähentäminen saattaa pelastaa ihmiskunnan avaruusolioiden ennaltaehkäisevältä iskulta, paljastaa raportti.
Avaruusoliot saattavat nimittäin nähdä Maan ilmakehän muutokset merkkeinä sivilisaatiomme hallitsemattomasta kasvusta, minkä johdosta ne saattaisivat ryhtyä dramaattisiin toimenpiteisiin estääkseen kehittymisemme entistä suuremmaksi uhaksi, raportissa todetaan."
Okei, eli kasvihuoneilmiö on pahasta koska alienit. Homma haiskahtaa jo tässä vaiheessa vahvasti. Tässä tehdään myös ensimmäinen olettamus täysin vieraasta maailmasta tulevan täysin vieraan sivilisaatiion tarkoitusperistä.
"Edellä kuvattu skenaario löytyy Nasan yhteydessä työskentelevän tiedemiehen ja Pennsylvanian yliopiston tutkijoiden yhdessä kokoamasta raportista, joka erittelee mahdollisuuksia, joihin kohtaaminen maapallon ulkopuolisen elämänmuodon kanssa voisi johtaa, kirjoittaa Guardian."
Guardian haluaa oletettavasti herättää luottamusta raporttia kohtaan kertomalla NASAn yhteydessä toimivan tiedemiehen olleen mukana, eli että "ei se ny iha paskaa voi olla ku kerran NASAN tiedemies on mukana!". No, voi se, muistutuksena esimerkiksi pseudotieteen puolelle lipsuvat panspermiateoriat oheishässäköineen, joissa on myöskin mukana NASAn väkeä. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukaista lisää Tiede.fi:n forumilta jossa aihetta on puitu aivan linkkien sekä lähteiden kera.
"Raportti erittelee mahdolliset kohtaamiset kolmeen kategoriaan: hyödyllisiin, neutraaleihin ja vahingollisiin. Optimistisimmissa skenaarioissa avaruusoliot auttaisivat meitä maailmanlaajuisten ongelmien, kuten nälänhädän, köyhyyden ja tautien, ratkaisemisessa. Neutraalit vaihtoehdot kuvaavat muun muassa tilanteita, joissa ulkopuolinen elämänmuoto olisi liian erilainen meihin verrattuna kiinnostavan kommunikaation syntymiseksi."
Kyllä, tästä ei ole juuri epäselvyyttä. Kohtaaminen olisi epäilemättä hyödyllinen, mikäli nämä 2000-luvun jeesusalienit piipahtaisivat hieman valaisemaan sivilisaatiotamme että kuinka tulisi olla ja elää. Tai siis en minä ainakaan sitä pahakseni pistäisi. Homman ainoa hieman harmittava seikka olisi siinä kuinka hörhöt suorastaan räjähtäisivät uuteen innostukseensa, sillä kuten Saganin kirjassa "Ensimmäinen yhteys" todetaankin, tuhat tai kymmenentuhatta vuotta meitä teknisesti edellä olevan sivilisaation teknologia ei eroaisi meille magiasta mitenkään. Maahan syntyisi tiettyjen piirien keskuuteen "cargo-kultti", aivan kuin eteläisen Tyynenmeren kaukaisille saarille toisen maailmansodan aikaan. Niin nämä ressukat sitten muukalaisten lähdettyä jäisivät haikeina odottamaan heidän paluutaan, kykenemättä enää itse yrittämään mitään hengissäpysymistä suurempaa. Se olisi hieman surullista.
"Vähiten houkuttelevat näkymät esittelevät tilanteita, joissa kohtaaminen avaruusolioiden kanssa osoittautuisi vahingolliseksi ihmiskunnalle. Mahdollisten uhkakuvien mukaan avaruusoliot saattaisivat esimerkiksi syödä tai orjuuttaa ihmisiä tai vain hyökätä näitä vastaan. Avaruusoliot saattaisivat myös tehdä katastrofaalisia kokeita, joiden jäljiltä osa galaksista muuttuisi elinkelvottomaksi."
Myös nämä ovat aivan mahdollisia skenaarioita. Emme voi ennustaa vieraan sivilisaation käytöstä myöskään siihen suuntaan että he EIVÄT söisi meitä kaikkia, ja mahdollisen yhteydenoton sattuessa on varauduttava myös puolustautumaan. En vain itse henkilökohtaisesti pidä kovin todennäköisenä ajatusta, että tähtienvälisiä etäisyyksiä kulkemaan pystyvä rotu viitsisi vaivautua pienen maa-planeetan ja sen vielä pienempien neliraajaisten, teknologisesti suhteellisen matalalla tasolla olevien otusten syömiseen tai tappamiseen "for nothing".
"Tutkijat kehottavatkin varovaisuuteen sen suhteen, millaista informaatiota avaruuteen lähetetään. Erityisesti tutkijat varoittavat lähettämästä tietoa ihmisten biologisesta rakenteesta, koska sitä voitaisiin käyttää ihmiskohteisiin soveltuvien aseiden kehittämiseen. Lähetykset pitäisi sen sijaan rajoittaa yksinomaan matemaattiseen aihepiiriin ”kunnes tiedämme paremmin, minkätyyppisen elämänmuodon kanssa olemme tekemisissä”.
Tutkijat varoittavat myös, että avaruusoliot saattavat olla varovaisia nopeasti laajenevien sivilisaatioiden suhteen, koska nämä voivat kasvaessaan olla taipuvaisia tuhoamaan muita elämänmuotoja aivan kuten ihmiset ovat hävittäneet eläinlajeja sukupuuttoon. Äärimmäinen skenaario varoittaa mahdollisuudesta, jonka mukaan avaruusoliot tuhoaisivat ihmiskunnan suojellakseen muita sivilisaatioita."
Eli asetelma on seuraava: Pelkäämme avaruusolentojen tulevan ja syövän ja/tai tappavan meidät kaikki. Mutta voimme varautua tältä kohtalolta sillä että emme paljastakaan millaisia olentoja biologisesti ja fyysisesti me olemme, tadaa! Eli huikeita etäisyyksiä taittamaan kykenevä teknisesti hyvin kehittynyt sivilisaatio joka haluaa tappaa meidät, ei pystykään siihen koska he eivät tiedä minkänäköisiä me olemme! Jos argumentti kuulostaa hieman hataralta niin ei se mitään, koska juuri sitä se on. Ainoastaan mahdollisessa ruokailuskenaariossa argumentti olisi tietyllä tapaa pätevä, sillä en minäkään yleensä täydellisesti tuhoa ruokaani ennen sen syömistä. Mutta jos pelkäämme vieraan sivilisaation haluavan tuhota meidät suojelutarkoituksessa tai estääkseen meitä leviämästä, luulisin heillä löytyvän siihen keinot aivan omasta takaa. Muukalaiset tietävät kuitenkin n.100% varmuudella sen että myös ihmiset kehoineen noudattavat täydellisesti fysiikanlakeja, jolloin tuhotakseen jotakin ei tarvitse tietää oikeastaan muuta kuin keino jolla pilkotaan objekti mahdollisimman hienoiksi hiukkasiksi.
"”Ennaltaehkäisevä isku olisi erityisen todennäköinen laajenemisemme alkuvaiheessa, koska sivilisaatio saattaa laajennuttuaan kehittyä aiempaa vaikeammaksi tuhota. Ihmiskunnan laajeneminen saattaa juuri olla kehittymässä vaiheeseen, jonka avaruusoliot havaitsisivat, koska laajenemisemme muuttaa Maan ilmakehän koostumusta.”
Avaruusoliot saattaisivat karsastaa ihmisten tekemää vahinkoa ympäristölle ja tuhota ihmiskunnan pelastaakseen planeetan. ”Nämä skenaariot antavat syyn rajoittaa kasvuamme ja pienentää vaikutustamme maapallon ekosysteemeihin. Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen olisi erityisen tärkeää, koska ilmakehän koostumus on havaittavissa muilta planeetoilta käsin.”"
Kyllä, tässäkin on järjen ääntä. Mikäli iskun luonne ja tarkoitus on toimia ennaltaehkäisevänä, on parempi todellakin toteuttaa se ennenkuin hommasta tulee vaikeaa tai on liian myöhäistä.
Ilmakehän koostumukseen perustuvaa argumenttia en kuitenkaan täysin hyväksy. Jotta muukalaiset voisivat vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä ihmisen toimista ja niiden vaikutuksista ekosfääriimme, täytyisi heidän tarkkailla planeettaamme hyvinkin pitkä ajanjakso, sillä he tietävät hetkellisen (geologisessa mittakaavassa miljoona vuottakin on vain hetki) mittauksen olevan mahdollisesti virheellinen. Palaamme tässä myöskin siihen virheolettamukseen että ulkoavaruuden mönkiäiset olisivat samanlaisia ilmaa hengittäviä olentoja kuin me, sillä näin ei tarvitse olla. Ja mistä he tietävät meidän olevan? Millä perustein he vetävät johtopäätöksiä joiden mukaan me tuhoamme ekosfääriämme? En keksi mitään kovinkaan vankkaa perustelua sille, en ainakan mitään niin vankkaa joka saisi heidät tarttumaan toimeen ja tappamaan meidät kaikki.
Siksi toisekseen; myös me olemme saaneet naapuristamme Venuksesta, tuosta kasvihuoneilmiön kouluesimerkistä, melkoisen tarkkaa tietoa siitä, mitä siellä on tapahtunut. Ja jo me alkeellisine välineimme olemme pystyneet sulkemaan melko varmasti pois sen vaihtoehdon että planeetan kasvihuoneilmiö olisi johtunut venuslaisista. Uskon myös huomattavasti kehittyneempien alieneiden tietävän tämän. Tällä en pyri siis sanomaan etteikö ihmiskunta todellakin voimistaisi kasvihuoneilmiötä tällä hetkellä aivan liian rankasti, mutta kyse on siitä ettei asia selviä yhdellä ilmakehän mittauksella valovuosikymmenien tai valovuosisatojen päästä.
Lätkäisen vielä viimeisen argumenttini pöytään: Premissi on se, että tämän älykkään, meistä kiinnostuneen sivilisaation on oltava huomattavan kaukana, vähintään kymmenien valovuosien päässä, sillä jos he olisivat lähempänä, olisimme myöskin me hyvin suurella todennäköisyydellä jo havainneet heidät joko suorasti tai epäsuorasti. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei salli ylivalonnopeudella matkustamista, ja mikään massallinen hiukkanen ei kykene koskaan edes valonnopeuteen. Tämä rajoittaa muukalaisten armadan matkustusnopeutta huomattavasti, jolloin voimme turvallisesti olettaa rankaisijoitamme saapuviksi vasta satojen vuosien päästä, siinäkin tapauksessa että he olisivat lähteneet matkaan jo eilen. Tai toissapäivänä. Tai sata vuotta sitten (jolloin he eivät ainakaan ilmakehän koostumuksen takia ole tänne tulossa).
Kuinka todennäköistä on, että muukalaisrotu ei lopulta paikalle päästyään haluaisi vielä varmistaa asioiden oikeaa laitaa? Olen optimistinen sen suhteen että ihmiskunta selättää kasvihuoneilmiön seuraavien muutaman kymmenen-sadan vuoden aikana, jolloin muukalaisiltakin poistuu syy tulla ja tuhota meidät kun he huomaavat että emme me ihan niin saatanasta olekaan, kunhan vain alkeellinen sivilisaatio lapsenkengissään kokemassa todennäköisesti kosmisesti varsin yleisiä haparoivien ensiaskelien ongelmia.
TL;DR: Jos muukalaiset haluavat steriloida koko planeetan ihmisistä, he ovat siihen pystyviä lähetimme me heille tietoja itsestämme tai emme. Olemme myöskin jo vuosikymmenien ajan lähettäneet heille valonnopeudella tv-lähetyksiä jotka he ovat kykeneviä aukaisemaan mikäli oikeasti haluavat, ja vahinko on näin ollen jo tapahtunut. Pidänkin kyseistä raporttia vain ympäristönsuojelupropagandana, jossa alieneiden pelolla pyritään ihmisiä ohjaamaan kohti oikeaa tietä.
En aio siis sanoa etteikö ympäristönsuojelu olisi hieno asia, sillä kyllä se on. Minusta se on itseasiassa niin hieno asia, että sitä pitää pystyä "markkinoimaan" omana itsenään ilman valheita, propagandaa tai petoksia.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
torstai 4. elokuuta 2011
Out of Myself-levyhöpinää
Arvoisat naiset ja herrat ja sekäettä, haluaisin pintapuolisesti tutustuttaa teidät soitin-ja lauluorkesteriin nimeltään Riverside.
Riverside olemassaolollaan todistaa, että Puolasta tulee muutakin kuin nettitrolleja, nimittäin myös ilmeisesti erittäin hyvää musiikkia! Yhtye on perustettu vuonna 2001 länsimaalaisittain luettuna hankalannimisten ihmisten toimesta. Vaikuttimia bändi on ottanut esimerkiksi sellaisilta mammuteilta kuin Pink Floyd, Marillion, Opeth ja Porcupine Tree. Niinpä ei ole lainkaan yllättävää että bändin itsensäkin tyylilaji on progressiivinen rock/metal, joskin olen itse löytävinäni myös kovasti alternativepuolen vaikutteita.
Olen ehtinyt tutustumaan vasta bändin ensimmäiseen, vuonna 2003 julkaistuun albumiin Out of Myself mutta meno vakuuttaa kovasti jo tässä vaiheessa. Jokainen Pink Floydiä joskus kuunnellut löytää varmasti ainakin muutamasta biisistä selviä yhtäläisyyksiä heppujen tavassa "maalata musiikkia". Jos on kuuntelija ehtinyt myös kuulla ja ihastua Marillioniin ja Porcupine Tree:hen, tuntuu Out of Myself samalta kuin tapaisi vuosien jälkeen vanhan ystävän; sama ihminen ei enää ole kyseessä mutta jotain tuttuja piirteitä silti yhä löytyy ja tapaamista väistämättä seuraavasta keskustelusta muodostuu kertakaikkisen lämmin ja hyväntuulinen.
Levyn yleisilme on hieman synkkä. Ei samalla tapaa kuin talviyöt ovat pimeitä vaan siten kuinka kesäyöt ovat vähemmän valoisia. Dream Theaterin kaltaisia äärimonimutkaisia soitinmasturbaatiorakenteita ei levyltä (kaikille jumalille kiitos siitä) löydy, vaan biisit ovat jopa kohtuullisen helposti lähestyttäviä progressiivisuudesta huolimatta. Voisikin ehkä sanoa että levyn progressiivisuuden aste on pieni (hehheh). Toki myös tämä levy vaatii useamman kuuntelukerran ennenkuin siihen pääsee lopulta sisälle, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista sillä levyn kerran avauduttua aivojen musiikkia käsittelevät osaset suorastaan räjähtää.
Lyriikoista en osaa mainita juuta enkä jaata. En ole sitten Leevi & The Leavings-päivieni tavannut enää lyriikoihin kiinnittää suurtakaan huomiota, joten niiden kaivelun ja merkityksien tulkinnan ynnä muun sanoituksiin liittyvän saatte te uteliaat tehdä aivan itse. Itse keskityn mieluummin nauttimaan musiikin ei-sanallisesta puolesta, mitä voin suositella kyllä varauksetta kaikille.
Kappaleita en myöskään sen paremmin viitsi kuin osaakaan lähteä syväanalysoimaan yksittäin kuten edellisessä musiikillisessa kirjoituksessani tein, sillä kyseisen levyn tapauksessa on vain paras itsekunkin tutustua albumiin itse. Näiden sanojen myötä: The Curtain Falls.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Syksyn tunnelmia
Syksy, tuo pimeyden lordin Talven parjattu morsian, suvaitsee jälleen saapua luoksemme. Viime päivinä merkit ovat olleet Oulun korkeudella luettavissa päivien viilenemisestä sekä Forecan sääennusteen graafista, joka kertoo päivän ja yön lämpötilaerojen kasvaneen radikaalisti jopa niinkin lyhyen ajanjakson kuin viimeisen parin viikon aikana. Hieman kiistanalaisempi syksyn lähestymisestä kertova merkki on myös valon itsensä "muuttuminen" jonka minun lisäkseni havaitsee ainakin muutama tuntemani ihminen. Kiistanalainen siksi koska kaikki eivät tätä tunnu huomaavan ja toisaalta tieteellinen selityskin on vielä ainakin minulle hieman puutteellinen; valon muuttuminen johtuu ilmassa leijailevien pienhiukkasten määrän (ja myös ilmeisesti laadun) muuttumisesta. Toinen mahdollinen, joskin oma, selitykseni ilmiölle on maanläheisempi; puiden lehdet, ruoho sekä muu kasvusto alkaa pikkuhiljaa varautumaan talven tuloon ja niiden väritys muuttuu. Tämän voisi tarkkaavainen ihminen kenties havaita ennen todella näkyviä muutoksia. Kolmas ja jälleen oma selitykseni on, että ilmiö on vain omaa kuvitelmaani.
Syksyn saapuminen tuo mukanaan myös helpotuksen kaltaisilleni kylmäverisille ihmisille, jotka olivat vielä pari viikkoa sitten tukahtua vallitseviin helteisiin ja kuumuuteen. Ilman viilentyessä olen itse ainakin virkistynyt huomattavasti, sillä kaikkea energiaa ei tarvitse enää kuluttaa kehon jäähdyttämiseen sekä jopa sellainenkin ylellisyys kuin nukkuminen on mahdollista ilman että tarvitsee aamuisin herätä hien valtamerestä oloon, joka on kuin olisi vuosisadan krapulassa. Ja kyllä, myös pahemmassakin krapulassa herääminen on hivenen mukavampaa kun ei ole jo valmiiksi niin hävyttömän kuuma...
Syksyyn kuuluu erottamattomana osana myös iltojen ja öiden hämärtyminen toisin kuin kesällä, jolloin iltaisin hämärtyy parhaimmillaankin vain muisti ja sekin kalliin alkoholin myötävaikutuksella. On upea fiilis kävellä pimenevässä syysillassa ja tervehtiä pitkän kesän jälkeen ensimmäisiä taivaankannelle tuikkimaan syttyviä tähtiä ja planeettoja, joista kirkkaimpana loistaa tällä hetkellä Jupiter, tuo muinaisten roomalaisten jumalkaartin piällysmies. Tähtiä pälyillessä voi myös hetken antaa itsensä olla lapsi jälleen ja viettää tovin jos toisenkin tähtikuvioita etsiskellen. Tämä aktiviteetti saa tosin luvan odottaa vielä hetken näillä leveysasteilla, sillä maan kaltevuus on yhä hieman liikaa kohti julmaa aurinkoa joka emittoimillaan fotoneilla estää näkemästä kaukaisempia kohteita eli niitä himmeämpiä tähtiä. Oman osansa havaitsemisen hankaloittamiseksi tekee myös ihminen keinovalollaan, joten ydinkaupungilla asuvat saavat harrastaa myös hieman liikuntaa (tai vaihtoehtoisesti ottaa auton alleen kellä sellainenkin mahdollisuus on) päästäkseen tähtien tiirailun kannalta otollisemmille maille.
Jo tekstin alussa mainitsinkin parjatuimman vuodenajan olevan siis käsillä. Mikä sitten tekee syksystä niin epämiellyttävän? Ainakin alakoululaisten vastaus on tietenkin ilmeinen; syksy tarkoittaa myös väistämättä oppivelvollisuuden jatkamista ja paluuta koulunpenkille, mikä on tietenkin malttamattomille ja lapsille hieman tylsää ja ikävää. Muilta kysyttäessä yleisin vastaus todennäköisesti kertoisi syksyn tarkoittavan väistämätöntä kuolemaa kesälle, kesälomalle ja lämpimiin kesäpäiviin kuuluville huvituksille ja samalla petaavan tien kylmälle talvelle, pimeydelle, lumelle ja lumitöille, pakkasille...
Olen siinä mielessä outolintu etten ymmärrä edellä mainituista syistä puoliakaan. Pimeys on mielestäni olennainen osa elämää ja pimeys antaa myös mahdollisuuden luonnon ja kaupunkien kauneudelle jota ei päivänvalossa voisi nähdä. Vähemmän abstrakti argumentti pimeyden hyvyydestä on myös unen laadun paraneminen, sillä kesien valoisat yöt eivät ole ihmisolennolle niitä parhaimpia mitä unen laatuun tulee. Kylmien kelien kammoakaan en kovin hyvin ymmärrä, sillä mielestäni kylmän kanssa pärjää aina ja sille on jopa helppoa tehdä jotain toisin kuin tukahduttavalle kuumuudelle jonka kanssa ainakin köyhän opiskelijan on elettävä. Ilmastointikoneet maksavat maltaita, mutta talon lämmitys ja lämmin vaatetus ei niinkään. Vaatetusta on myöskin aina helppoa lisätä, mutta käänteisesti homma ei toimi, sillä kesäisin tuleekin hyvin pian raja vastaan jolloin ei vaatteita voi vähentää, koska niitä ei ole päällä enää lainkaan. Ja tolkuttoman kuuma on siitä huolimatta.
Syksyisin on myös aikaa hieman levähtää. Päättyvän kesän myötä taakse jäävät myös nippu festareita ja muita meininkejä joiden jäljiltä on hyvä hieman hengähtää. Kukaan ei jaksa biletystäkään loputtomasti, teekkareita kenties lukuunottamatta. Hyvänä jälkiriittinä kirjallisuutta harrastavat voivat painaa jälleen nenän kiinni kirjoihinsa tuntematta katumusta siitä että jäisi jostakin tärkeästä juhlinnasta paitsi. Rentoutumisen tapoja on lukemattomia muitakin mutta tämä kirjoitus ei käsittele niitä joten hystnyt.
Olen edellä tuonut syksyä puoltavia näkemyksiä esille, mikä toivottavasti antaa perspektiiviä vuodenaikoihin ja asioihin yleensä sekä vähentää syksyyn syyttä kohdistuvaa inhoa. Mikäli olo tuntuu edellä mainituistakin hyvistä puolista huolimatta lohduttomalta, kannattaa myös muistaa että tuleva talvi ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä. Ja eikö vain ole hieno tunne myös sekin kun tammi-helmikuun paikkeilla havahtuu jokainen ilta huomaamaan kuluneen päivän olleen taas hieman pidempi kuin eilinen. Syklin on toteuduttava, jotta sen fiiliksen voisi uudestaan kokea.
Syksyn saapuminen tuo mukanaan myös helpotuksen kaltaisilleni kylmäverisille ihmisille, jotka olivat vielä pari viikkoa sitten tukahtua vallitseviin helteisiin ja kuumuuteen. Ilman viilentyessä olen itse ainakin virkistynyt huomattavasti, sillä kaikkea energiaa ei tarvitse enää kuluttaa kehon jäähdyttämiseen sekä jopa sellainenkin ylellisyys kuin nukkuminen on mahdollista ilman että tarvitsee aamuisin herätä hien valtamerestä oloon, joka on kuin olisi vuosisadan krapulassa. Ja kyllä, myös pahemmassakin krapulassa herääminen on hivenen mukavampaa kun ei ole jo valmiiksi niin hävyttömän kuuma...
Syksyyn kuuluu erottamattomana osana myös iltojen ja öiden hämärtyminen toisin kuin kesällä, jolloin iltaisin hämärtyy parhaimmillaankin vain muisti ja sekin kalliin alkoholin myötävaikutuksella. On upea fiilis kävellä pimenevässä syysillassa ja tervehtiä pitkän kesän jälkeen ensimmäisiä taivaankannelle tuikkimaan syttyviä tähtiä ja planeettoja, joista kirkkaimpana loistaa tällä hetkellä Jupiter, tuo muinaisten roomalaisten jumalkaartin piällysmies. Tähtiä pälyillessä voi myös hetken antaa itsensä olla lapsi jälleen ja viettää tovin jos toisenkin tähtikuvioita etsiskellen. Tämä aktiviteetti saa tosin luvan odottaa vielä hetken näillä leveysasteilla, sillä maan kaltevuus on yhä hieman liikaa kohti julmaa aurinkoa joka emittoimillaan fotoneilla estää näkemästä kaukaisempia kohteita eli niitä himmeämpiä tähtiä. Oman osansa havaitsemisen hankaloittamiseksi tekee myös ihminen keinovalollaan, joten ydinkaupungilla asuvat saavat harrastaa myös hieman liikuntaa (tai vaihtoehtoisesti ottaa auton alleen kellä sellainenkin mahdollisuus on) päästäkseen tähtien tiirailun kannalta otollisemmille maille.
Jo tekstin alussa mainitsinkin parjatuimman vuodenajan olevan siis käsillä. Mikä sitten tekee syksystä niin epämiellyttävän? Ainakin alakoululaisten vastaus on tietenkin ilmeinen; syksy tarkoittaa myös väistämättä oppivelvollisuuden jatkamista ja paluuta koulunpenkille, mikä on tietenkin malttamattomille ja lapsille hieman tylsää ja ikävää. Muilta kysyttäessä yleisin vastaus todennäköisesti kertoisi syksyn tarkoittavan väistämätöntä kuolemaa kesälle, kesälomalle ja lämpimiin kesäpäiviin kuuluville huvituksille ja samalla petaavan tien kylmälle talvelle, pimeydelle, lumelle ja lumitöille, pakkasille...
Olen siinä mielessä outolintu etten ymmärrä edellä mainituista syistä puoliakaan. Pimeys on mielestäni olennainen osa elämää ja pimeys antaa myös mahdollisuuden luonnon ja kaupunkien kauneudelle jota ei päivänvalossa voisi nähdä. Vähemmän abstrakti argumentti pimeyden hyvyydestä on myös unen laadun paraneminen, sillä kesien valoisat yöt eivät ole ihmisolennolle niitä parhaimpia mitä unen laatuun tulee. Kylmien kelien kammoakaan en kovin hyvin ymmärrä, sillä mielestäni kylmän kanssa pärjää aina ja sille on jopa helppoa tehdä jotain toisin kuin tukahduttavalle kuumuudelle jonka kanssa ainakin köyhän opiskelijan on elettävä. Ilmastointikoneet maksavat maltaita, mutta talon lämmitys ja lämmin vaatetus ei niinkään. Vaatetusta on myöskin aina helppoa lisätä, mutta käänteisesti homma ei toimi, sillä kesäisin tuleekin hyvin pian raja vastaan jolloin ei vaatteita voi vähentää, koska niitä ei ole päällä enää lainkaan. Ja tolkuttoman kuuma on siitä huolimatta.
Syksyisin on myös aikaa hieman levähtää. Päättyvän kesän myötä taakse jäävät myös nippu festareita ja muita meininkejä joiden jäljiltä on hyvä hieman hengähtää. Kukaan ei jaksa biletystäkään loputtomasti, teekkareita kenties lukuunottamatta. Hyvänä jälkiriittinä kirjallisuutta harrastavat voivat painaa jälleen nenän kiinni kirjoihinsa tuntematta katumusta siitä että jäisi jostakin tärkeästä juhlinnasta paitsi. Rentoutumisen tapoja on lukemattomia muitakin mutta tämä kirjoitus ei käsittele niitä joten hystnyt.
Olen edellä tuonut syksyä puoltavia näkemyksiä esille, mikä toivottavasti antaa perspektiiviä vuodenaikoihin ja asioihin yleensä sekä vähentää syksyyn syyttä kohdistuvaa inhoa. Mikäli olo tuntuu edellä mainituistakin hyvistä puolista huolimatta lohduttomalta, kannattaa myös muistaa että tuleva talvi ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä. Ja eikö vain ole hieno tunne myös sekin kun tammi-helmikuun paikkeilla havahtuu jokainen ilta huomaamaan kuluneen päivän olleen taas hieman pidempi kuin eilinen. Syklin on toteuduttava, jotta sen fiiliksen voisi uudestaan kokea.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Hajatelmia kuolemattomuudesta
Ihmisen vanheneminen on tosiasia jonka vain harvat kiistävät. Vanheneminen elikkäs ikääntyminen johtuu suurimmaksi osaksi elimistön rappeutumisesta, siitä että tietyt solut eivät ole uusiutuvaa mallia vaan aikaa myöten rupeavat rapistumaan ja kuolemaan pois eikä uusia synny tilalle. Kun tämä prosessi sitten etenee riittävän pitkälle on seurauksena yleensä kuolema. Kuolema taas on siitä vähän ikävä olotila että kuoleman rajan ylittyessä ihmisen aivotoiminta lakkaa muiden elintoimintojen ohella, mikä taas mitä merkittävimmässä määrin vaikeuttaa informaation käsittelemistä mitä yleisesti ottaen pidetään yhtenä elämän kriteereistä.
Mutta näin ei tarvitsisi olla. Olen lähes yhtä kova reduktionisti kuin Kari Enqvist joten näen ihmisen samalla tavalla osana luontoa ja luonnonlakeja kuin kaikki muukin olevainen yksittäisistä kvarkeista kokonaisiin galaksikuntiin. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei sano kehomme atomeille että "kuolkaa" joten mitään varsinaista pakkoa tälle vastenmieliselle toimenpiteelle ei ole. Eräs meduusa, Turritopsis nutricula nimeltään, on toistaiseksi ainoa tunnettu eläin joka on biologisesti kuolematon. Ainutlaatuisuudestaan huolimatta turritopsis olemassaolollaan todistaa biologisen kuolemattomuuden mahdollisuudesta.
Miksi ihminen, tai mikään muu eliö, ei sitten ole evoluution kautta syntynyt kuolemattomaksi? Vastaus on luonnontieteilijöille ilmeinen ja lopuillekin lähinnä tylsä; kuolemattomuudesta ei olisi ollut mitään merkittävää hyötyä lajin jatkumisen kannalta, sillä eliöille on (yleensä) riittänyt yksinkertaisempi syö-juo-nai-kuole -elämä. Varsinkin kohta "nai" on avainasemassa elämän suuressa kilpavarustelussa, sillä lisääntymiskyky-ja-tahti on lajin kannalta tärkeää.
Miltä se sitten tuntuisi?
Niin, millaista olisi olla kuolematon? Olen aivan varma, että jokseenkin jokainen ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä miettinyt yön pimeinä tunteina kysymystä elämästä ja kuolemasta. Useimmat heistä ovat jopa harmitelleet kuoleman välttämättömyyttä. Näin on myös minunkin kohdallani, ja olen myös käynyt monia keskusteluja aiheen tiimoilta, mutta niistä lisää hieman myöhemmin.
Rajattoman pitkässä elämässä olisi kieltämättä kiistattomia hyötyjä. Kuin haltiat dragonlance-sarjassa konsanaan voisin minäkin kuluttaa esimerkiksi vuodenkin elämästäni ihan vain katsellen kuinka ruoho kasvaa. Tai miltä kuulostaisi viettää elämästään viisikymmentä vuotta, tai sata vuotta, sulkeutuneena maailman huippukirjallisuuden pariin? Ehkä myös vakaa aikomukseni kuunnella lävitse kaikki YleX:n Hyvä Veli-musiikkiohjelmassa esille tulevien hyvien bändien tuotannot voisi jopa olla saavutettavissa.
Olen suhteellisen varma, että ainakin omalla kohdallani koko aikakäsitys muuttuisi täydellisesti, jos nyt ei heti niin ainakin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Mihin enää olisi kiire? Miksi hoppuilla enää minkään asian suhteen? Kun opiskelu ei maita niin nou hätä, siirryt vain työelämään vaikka viideksi vuosikymmeneksi ja taas riittää rahaa (ja samalla motivaatiota, sillä usein motivaatio == raha) käydä koulut loppuun ja viettää railakasta opiskelijaelämää. Käsite "ikiteekkari" saisi aivan uuden merkityksen! Tämä(kin) mahdollisuus luo tosin melkoiset paineet terveyspuolen ja lääketieteen suuntaan, sillä mitäpä iloa biologisesta kuolemattomuudestakaan enää on jos maksa päättää päivänsä jo ennen kuin ikuisuus ehtii käytännössä edes alkaa.
Rikollisuus kiittää
Biologiseen kuolemattomuuteen liittyy kiistatta myös melkoisia varjopuolia. Jos oletetaan että ihmisluontoon ei muilta osin kajota niin impulsiivisuus, väkivaltaisuus ja kaikenlainen muukin ihmisen kykeneväisyys kiusantekoon toisille ihmisille ja eläimille olisivat yhä läsnä, mutta tällä kertaa rikollisuutta ei olisi rajoittamassa edes jenkkien jakamat tuhatvuotiset vankilatuomiot sillä jos minä kykenisin viettämään sata vuotta ihan vain kirjallisuuden parissa, kykenisivät myös rikolliset suurella todennäköisyydellä istumaan vankilassa saman ajan tai kauemminkin, kunhan vain kannustin on riittävän suuri. Itse olen tosin luonteeltani nykyisin optimisti ainakin jossakin suhteessa (kiitos Valtaojan Eskon) enkä usko että edes nykyaikana rangaistuksen pelko olisi suurimmalle osalle ihmisistä se ehdoton motivaattori olla rikkomatta lakia, ainakaan vakavempien rikosten kohdalla. Mutta rikoksiahan ne ovat pienetkin rikokset...
Henkirikokset ovat tottakai luku sinänsä. Mahtaisivatko monetkin olla taipuvaisempia riistämään toiselta ihmiseltä hengen jos tietäisivät että siitä seuraa vain väliaikainen linnatuomio? Tai madaltuisiko kynnys "valita ammatiksi" esimerkiksi palkkamurhaaja? Mene ja tiedä, minulla ei ole antaa näihin kysymyksiin vastauksia. Mutta ehkä scifikirjallisuus tarjoaa vastauksen; Iain Banksin Kulttuuri-sarjassa ei yhteiskunnassa vallitse lakeja lainkaan. Ihmiset ja muut eläväiset ovat oppineet jo aikoja sitten herättämään ihmisen eloon kuolleista jolloin seuraus vakavasta henkirikoksestakin on vain se ettei tekijää enää kutsuta bailuihin. Ajatus ei sinänsä ole edes kovin kaukaa haettu, sillä johan jo nyt tiedämme, että niin ihmisen kuin kaikkien muidenkin elävien organismien perimään on kirjattu se, minkälainen ihmisestä tulee, joten ottamalla perimä talteen voidaan surmatulle ihmiselle rakentaa uusi ruumis. Ruumis ei vielä tietenkään yksistään riitä joten tarvitaan myös varmuuskopio, mielellään mahdollisimman ajantasalla oleva. Ja sekään ei mikään luonnoton temppu ole; senkusta vain tietyin väliajoin, esimerkiksi tunnin tai kahden välein, otetaan itseys talteen hyperlerpulle ja äksidentin sattuessa etsitään viimeisin varmuuskopio ja lätkäistään tiedot talteen uutuuttaan kiiltelevään ruumiiseen ja taas bailataan. Itse uhri ei kokisi sen kummempaa kuin nykyisetkään koomapotilaat viikkojen tai kuukausien koomasta herättyään. Tämänkaltaiset metodit herättävät tosin suunnattoman suuria kysymyksiä mm.toteutustavoista ja yksityisyyden suojelemisesta, mutta ne olisivat aivan toinen kirjoitelma jo sinänsä, eli en siis puhu niistä mitään. Niihin kysymyksiin Te saatte vastata aivan itse pienen pääkoppanne sisällä.
Kuolemattomuuden monet kasvot
"Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki" kertoo sananlasku, joka pätee tälläkin kertaa. En suinkaan ole ainoa kuolemattomuutta miettinyt ihminen sillä mm. scifi-kirjallisuus on jo esitellyt meille useitakin eri mahdollisuuksia kuolemattomista eliöistä, joten käyn pintapuolisesti lävitse muutamia mahdollisuuksia:
I. Biologinen kuolemattomuus
Tämä lienee se todennäköisin ja myös nopeiten toteutuva vaihtoehto. Geenitutkijat kaikessa viisaudessaan löytävät keinon estää ihmiskehon rappeutuminen ja solujen uusiutumattomuus. Tämän niksin varjopuolena, tai toiselta kantilta siunauksena, ihmisestä ei varsinaisesti tule kuolematonta vaan elämän päättyminen on edelleen mahdollista esimerkiksi onnettomuuden tai, jos olemattomuus alkaa vaikuttamaan paremmalta vaihtoehdolta, oman käden kautta.
II. Kyberihmisyys
Tietokoneiden laskentakapasiteetti saadaan siihen pisteeseen että ihmisen aivot voidaan korvata tietokoneella. Käytännössä tähän tulee menemään vielä toivottoman kauan aikaa, sillä ihmisaivot sisältävät n.200 miljardia aivosolua jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa kymmenillä tuhansilla synapseilla. Tämä kapistus tarkoittaa niin tajutonta määrää laskutehoa, etteivät ihmisen rakentamat nykyiset, alkeelliset tietokoneet pysty edes yhdessä vastaavaan laskentatehoon. Tämä on, kuten arvata saattaa, pienimuotoinen ongelma, sillä tuskinpa kellään on intressiä rakentaa planeetallista tietokoneita yhden ihmisen aivoja korvaamaan. Mutta onneksi tähän on olemassa aivan todellinen, fysiikan lakeja sievästi totteleva ratkaisu: kvanttitietokone. Tämä scifiltä haiseva sana on laite, joka normaalin tietokoneen bittien sijasta käsittelee tietoa kubitteina. Lyhyt esittely laitteen toiminnasta voisi olla paikallaan: bitillä voi olla kaksi tilaa jotka ovat siis loogiset 1 tai 0. Kubitilla on lisäksi vielä kolmaskin tila; 1 ja 0 samaan aikaan eli niin kutsuttu superpositio. Kubittia ei kuitenkaan tule tulkita vain hienoviriteltynä bittinä, sillä kvanttilaskennan koko huimaava tehokkuus perustuu laskutoimitusten suorittamiseen rinnakkain perinteisten tietokoneiden sarjalaskennan sijaan. On kuitenkin vielä epäselvää, onko edes teoreettisesti mahdollista koskaan valmistaa kvanttitietokonetta joka mahtuisi millään tavalla järkevään tilaan kyberihmiskäyttöä ajatellen. Mutta Toivossa on hyvä elää, tuumasi jo lapamato aikoinaan.
Kunhan aivojen korvaaminen elottomalla aineksella saadaan ratkaistua, onkin kaikki eteenpäin silkkaa pässinlihaa, tai paremminkin pässinmetallia. Hermotutkimus kehittyy valtaisalla vauhdilla, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö ihmiskehon muita komponentteja voitaisi tulevaisuudessa korvata mekaanisin, elottomin rakentein. Aineenvaihduntaakaan ei enää tarvitsisi järjestää sillä mitäpä "robotti" sellaisella tekisi mikä sekin osaltaan yksinkertaistaisi kyberihmisen rakennetta.
III.Olipa kerran aivan uusi elämä
Tämä vaihtoehto kuuluisi oikeastaan raskaan sarjan scifikirjallisuuteen, mutta koska kyseessä on silti teoriassa täysin mahdollinen vaihtoehto niin esittelen sen lyhyesti silti.
Kosmologit ovat hiljattain (edellisen vuosisadan aikana) todenneet että kotoinen maailmankaikkeutemme on mallia ikuisesti laajeneva. Eli alkuräjähdyksestä liikkeelle lähtenyt laajeneminen ei lopu koskaan (todellisuudessa se jopa kiihtyy) ja termodynamiikan tylyjä lakeja totellen myös kaikkeutemme entropia voi vain kasvaa. Tämän seurauksena on, että tajuttoman pitkän ajan kuluttua ei taivaalla loista enää kuin kenties muutamia miljoonia tähtösiä, kunnes nekin hiljalleen polttavat vetynsä pois ja sammuvat. Jurassic Parkin Ian Malcolm totesi että "elämä keksii keinot" ja niin sen on kaikkeudessamme pakko tehdäkin. Tulevaisuudessa elämä ei siis voi millään enää jatkaa lähelläkään siinä muodossa kuin jona sen nyt tunnemme, vaan käytännössä elävän elukan koon tulee kasvaa rajusti, siis aivan käsittämättömän rajusti. Tulevaisuuden blogikirjoittajat ja muut eläväiset ovatkin fyysiseltä kooltaan todennäköisesti keskikokoisen planeetan luokkaa, ja heidän koostumuksensa voi olla melkein mitä tahansa joka vain kykenee käsittelemään informaatiota; sähkömagneettista säteilyä, suunnattoman kokoisia alkeishiukkasrihmastoja ajelehtimassa avaruuden äärettömyyksissä, lähes mitä vain. Samoin energiakriisistä johtuen heidän ajatuksensa tulee toimimaan hiiiiitaaaaaasti; yksi meille normaali ajatus voi viedä kosmiselta ikiolennolta ihmisen ajassa mitattuna satoja tai tuhansia vuosia. Mutta äärettömästi laajeneva universumi tarjoaa kyllä aikaa.
Energiakriisi on kuitenkin edessä myös heillä sillä viimeistenkin tähtien sammuessa ei energiaa ole tarjolla enää juuri muualta kuin mustista aukoista Hawkingin säteilyn muodossa. Mustat aukotkaan eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan aivan käsittämättömän pitkän ajan jälkeen viimeinenkin musta aukko höyrystyy olemattomiin. Siihen päättyy todennäköisesti myös tällaisen kaikkeuden eläväisten taru.
IV. Olipa kerran vanha elämä
Myös tämä vaihtoehto sijaitsee kaukana scifikirjallisuuden tontilla, sillä nykytiedon valossa tämä ei tule koskaan realisoitumaan. Mutta esitän sen silti, aivan vain siitä syystä koska kyseessä on niin seksikäs ajatus.
Mitä mainioimmassa kirjassaan "Päättymättömät päivät kuolleena" Marcus Chown esittelee lukijoillensa todella mielenkiintoisen ajatuksen: jos maailmankaikkeus ei olekaan ikuisesti laajeneva ja laajeneminen kääntyy aionien jälkeen takaisin supistuvaksi niin mitä käy elämälle? Tästä supistumisesta seuraa mm.taustasäteilyn lämpötilan kasvu eli avaruus ei enää olekaan kylmä paikka vaan itseasiassa siitä tulee maailmankaikkeuden suurin sauna; taustalämpötila kohoaa nykyisestä absoluuttista nollapistettä lähestyvästä arvosta aina aluksi nollaan celsiusasteeseen ja siitä tasaisesti kasvaen kunnes lopulta käytettävissä on niin paljon energiaa että tulevaisuuden äly ja elämä alkaa toimimaan yhä nopeammin ja nopeammin kunnes se saavuttaa huikean kliimaksinsa jossa yhden ajatuksen mittaiset ajanjaksot ovat niin käsittämättömän lyhyitä (käytännössä lähellä planckin aikaa) että käytännössä ikuinen elämä on saavutettu! Mahtavaa, eikö? Sekavaa? Kyllä. Mutta täynnä mahdollisuuksia? Kyllä! Tätä loistavaa tulevaisuutta varjostaa vain se tosiseikka, ettei se nykytiedon valossa koskaan tule toteutumaan.
Pessimisti ei pety eikä optimisti ylläty.
Mutta näin ei tarvitsisi olla. Olen lähes yhtä kova reduktionisti kuin Kari Enqvist joten näen ihmisen samalla tavalla osana luontoa ja luonnonlakeja kuin kaikki muukin olevainen yksittäisistä kvarkeista kokonaisiin galaksikuntiin. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei sano kehomme atomeille että "kuolkaa" joten mitään varsinaista pakkoa tälle vastenmieliselle toimenpiteelle ei ole. Eräs meduusa, Turritopsis nutricula nimeltään, on toistaiseksi ainoa tunnettu eläin joka on biologisesti kuolematon. Ainutlaatuisuudestaan huolimatta turritopsis olemassaolollaan todistaa biologisen kuolemattomuuden mahdollisuudesta.
Miksi ihminen, tai mikään muu eliö, ei sitten ole evoluution kautta syntynyt kuolemattomaksi? Vastaus on luonnontieteilijöille ilmeinen ja lopuillekin lähinnä tylsä; kuolemattomuudesta ei olisi ollut mitään merkittävää hyötyä lajin jatkumisen kannalta, sillä eliöille on (yleensä) riittänyt yksinkertaisempi syö-juo-nai-kuole -elämä. Varsinkin kohta "nai" on avainasemassa elämän suuressa kilpavarustelussa, sillä lisääntymiskyky-ja-tahti on lajin kannalta tärkeää.
Miltä se sitten tuntuisi?
Niin, millaista olisi olla kuolematon? Olen aivan varma, että jokseenkin jokainen ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä miettinyt yön pimeinä tunteina kysymystä elämästä ja kuolemasta. Useimmat heistä ovat jopa harmitelleet kuoleman välttämättömyyttä. Näin on myös minunkin kohdallani, ja olen myös käynyt monia keskusteluja aiheen tiimoilta, mutta niistä lisää hieman myöhemmin.
Rajattoman pitkässä elämässä olisi kieltämättä kiistattomia hyötyjä. Kuin haltiat dragonlance-sarjassa konsanaan voisin minäkin kuluttaa esimerkiksi vuodenkin elämästäni ihan vain katsellen kuinka ruoho kasvaa. Tai miltä kuulostaisi viettää elämästään viisikymmentä vuotta, tai sata vuotta, sulkeutuneena maailman huippukirjallisuuden pariin? Ehkä myös vakaa aikomukseni kuunnella lävitse kaikki YleX:n Hyvä Veli-musiikkiohjelmassa esille tulevien hyvien bändien tuotannot voisi jopa olla saavutettavissa.
Olen suhteellisen varma, että ainakin omalla kohdallani koko aikakäsitys muuttuisi täydellisesti, jos nyt ei heti niin ainakin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Mihin enää olisi kiire? Miksi hoppuilla enää minkään asian suhteen? Kun opiskelu ei maita niin nou hätä, siirryt vain työelämään vaikka viideksi vuosikymmeneksi ja taas riittää rahaa (ja samalla motivaatiota, sillä usein motivaatio == raha) käydä koulut loppuun ja viettää railakasta opiskelijaelämää. Käsite "ikiteekkari" saisi aivan uuden merkityksen! Tämä(kin) mahdollisuus luo tosin melkoiset paineet terveyspuolen ja lääketieteen suuntaan, sillä mitäpä iloa biologisesta kuolemattomuudestakaan enää on jos maksa päättää päivänsä jo ennen kuin ikuisuus ehtii käytännössä edes alkaa.
Rikollisuus kiittää
Biologiseen kuolemattomuuteen liittyy kiistatta myös melkoisia varjopuolia. Jos oletetaan että ihmisluontoon ei muilta osin kajota niin impulsiivisuus, väkivaltaisuus ja kaikenlainen muukin ihmisen kykeneväisyys kiusantekoon toisille ihmisille ja eläimille olisivat yhä läsnä, mutta tällä kertaa rikollisuutta ei olisi rajoittamassa edes jenkkien jakamat tuhatvuotiset vankilatuomiot sillä jos minä kykenisin viettämään sata vuotta ihan vain kirjallisuuden parissa, kykenisivät myös rikolliset suurella todennäköisyydellä istumaan vankilassa saman ajan tai kauemminkin, kunhan vain kannustin on riittävän suuri. Itse olen tosin luonteeltani nykyisin optimisti ainakin jossakin suhteessa (kiitos Valtaojan Eskon) enkä usko että edes nykyaikana rangaistuksen pelko olisi suurimmalle osalle ihmisistä se ehdoton motivaattori olla rikkomatta lakia, ainakaan vakavempien rikosten kohdalla. Mutta rikoksiahan ne ovat pienetkin rikokset...
Henkirikokset ovat tottakai luku sinänsä. Mahtaisivatko monetkin olla taipuvaisempia riistämään toiselta ihmiseltä hengen jos tietäisivät että siitä seuraa vain väliaikainen linnatuomio? Tai madaltuisiko kynnys "valita ammatiksi" esimerkiksi palkkamurhaaja? Mene ja tiedä, minulla ei ole antaa näihin kysymyksiin vastauksia. Mutta ehkä scifikirjallisuus tarjoaa vastauksen; Iain Banksin Kulttuuri-sarjassa ei yhteiskunnassa vallitse lakeja lainkaan. Ihmiset ja muut eläväiset ovat oppineet jo aikoja sitten herättämään ihmisen eloon kuolleista jolloin seuraus vakavasta henkirikoksestakin on vain se ettei tekijää enää kutsuta bailuihin. Ajatus ei sinänsä ole edes kovin kaukaa haettu, sillä johan jo nyt tiedämme, että niin ihmisen kuin kaikkien muidenkin elävien organismien perimään on kirjattu se, minkälainen ihmisestä tulee, joten ottamalla perimä talteen voidaan surmatulle ihmiselle rakentaa uusi ruumis. Ruumis ei vielä tietenkään yksistään riitä joten tarvitaan myös varmuuskopio, mielellään mahdollisimman ajantasalla oleva. Ja sekään ei mikään luonnoton temppu ole; senkusta vain tietyin väliajoin, esimerkiksi tunnin tai kahden välein, otetaan itseys talteen hyperlerpulle ja äksidentin sattuessa etsitään viimeisin varmuuskopio ja lätkäistään tiedot talteen uutuuttaan kiiltelevään ruumiiseen ja taas bailataan. Itse uhri ei kokisi sen kummempaa kuin nykyisetkään koomapotilaat viikkojen tai kuukausien koomasta herättyään. Tämänkaltaiset metodit herättävät tosin suunnattoman suuria kysymyksiä mm.toteutustavoista ja yksityisyyden suojelemisesta, mutta ne olisivat aivan toinen kirjoitelma jo sinänsä, eli en siis puhu niistä mitään. Niihin kysymyksiin Te saatte vastata aivan itse pienen pääkoppanne sisällä.
Kuolemattomuuden monet kasvot
"Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki" kertoo sananlasku, joka pätee tälläkin kertaa. En suinkaan ole ainoa kuolemattomuutta miettinyt ihminen sillä mm. scifi-kirjallisuus on jo esitellyt meille useitakin eri mahdollisuuksia kuolemattomista eliöistä, joten käyn pintapuolisesti lävitse muutamia mahdollisuuksia:
I. Biologinen kuolemattomuus
Tämä lienee se todennäköisin ja myös nopeiten toteutuva vaihtoehto. Geenitutkijat kaikessa viisaudessaan löytävät keinon estää ihmiskehon rappeutuminen ja solujen uusiutumattomuus. Tämän niksin varjopuolena, tai toiselta kantilta siunauksena, ihmisestä ei varsinaisesti tule kuolematonta vaan elämän päättyminen on edelleen mahdollista esimerkiksi onnettomuuden tai, jos olemattomuus alkaa vaikuttamaan paremmalta vaihtoehdolta, oman käden kautta.
II. Kyberihmisyys
Tietokoneiden laskentakapasiteetti saadaan siihen pisteeseen että ihmisen aivot voidaan korvata tietokoneella. Käytännössä tähän tulee menemään vielä toivottoman kauan aikaa, sillä ihmisaivot sisältävät n.200 miljardia aivosolua jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa kymmenillä tuhansilla synapseilla. Tämä kapistus tarkoittaa niin tajutonta määrää laskutehoa, etteivät ihmisen rakentamat nykyiset, alkeelliset tietokoneet pysty edes yhdessä vastaavaan laskentatehoon. Tämä on, kuten arvata saattaa, pienimuotoinen ongelma, sillä tuskinpa kellään on intressiä rakentaa planeetallista tietokoneita yhden ihmisen aivoja korvaamaan. Mutta onneksi tähän on olemassa aivan todellinen, fysiikan lakeja sievästi totteleva ratkaisu: kvanttitietokone. Tämä scifiltä haiseva sana on laite, joka normaalin tietokoneen bittien sijasta käsittelee tietoa kubitteina. Lyhyt esittely laitteen toiminnasta voisi olla paikallaan: bitillä voi olla kaksi tilaa jotka ovat siis loogiset 1 tai 0. Kubitilla on lisäksi vielä kolmaskin tila; 1 ja 0 samaan aikaan eli niin kutsuttu superpositio. Kubittia ei kuitenkaan tule tulkita vain hienoviriteltynä bittinä, sillä kvanttilaskennan koko huimaava tehokkuus perustuu laskutoimitusten suorittamiseen rinnakkain perinteisten tietokoneiden sarjalaskennan sijaan. On kuitenkin vielä epäselvää, onko edes teoreettisesti mahdollista koskaan valmistaa kvanttitietokonetta joka mahtuisi millään tavalla järkevään tilaan kyberihmiskäyttöä ajatellen. Mutta Toivossa on hyvä elää, tuumasi jo lapamato aikoinaan.
Kunhan aivojen korvaaminen elottomalla aineksella saadaan ratkaistua, onkin kaikki eteenpäin silkkaa pässinlihaa, tai paremminkin pässinmetallia. Hermotutkimus kehittyy valtaisalla vauhdilla, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö ihmiskehon muita komponentteja voitaisi tulevaisuudessa korvata mekaanisin, elottomin rakentein. Aineenvaihduntaakaan ei enää tarvitsisi järjestää sillä mitäpä "robotti" sellaisella tekisi mikä sekin osaltaan yksinkertaistaisi kyberihmisen rakennetta.
III.Olipa kerran aivan uusi elämä
Tämä vaihtoehto kuuluisi oikeastaan raskaan sarjan scifikirjallisuuteen, mutta koska kyseessä on silti teoriassa täysin mahdollinen vaihtoehto niin esittelen sen lyhyesti silti.
Kosmologit ovat hiljattain (edellisen vuosisadan aikana) todenneet että kotoinen maailmankaikkeutemme on mallia ikuisesti laajeneva. Eli alkuräjähdyksestä liikkeelle lähtenyt laajeneminen ei lopu koskaan (todellisuudessa se jopa kiihtyy) ja termodynamiikan tylyjä lakeja totellen myös kaikkeutemme entropia voi vain kasvaa. Tämän seurauksena on, että tajuttoman pitkän ajan kuluttua ei taivaalla loista enää kuin kenties muutamia miljoonia tähtösiä, kunnes nekin hiljalleen polttavat vetynsä pois ja sammuvat. Jurassic Parkin Ian Malcolm totesi että "elämä keksii keinot" ja niin sen on kaikkeudessamme pakko tehdäkin. Tulevaisuudessa elämä ei siis voi millään enää jatkaa lähelläkään siinä muodossa kuin jona sen nyt tunnemme, vaan käytännössä elävän elukan koon tulee kasvaa rajusti, siis aivan käsittämättömän rajusti. Tulevaisuuden blogikirjoittajat ja muut eläväiset ovatkin fyysiseltä kooltaan todennäköisesti keskikokoisen planeetan luokkaa, ja heidän koostumuksensa voi olla melkein mitä tahansa joka vain kykenee käsittelemään informaatiota; sähkömagneettista säteilyä, suunnattoman kokoisia alkeishiukkasrihmastoja ajelehtimassa avaruuden äärettömyyksissä, lähes mitä vain. Samoin energiakriisistä johtuen heidän ajatuksensa tulee toimimaan hiiiiitaaaaaasti; yksi meille normaali ajatus voi viedä kosmiselta ikiolennolta ihmisen ajassa mitattuna satoja tai tuhansia vuosia. Mutta äärettömästi laajeneva universumi tarjoaa kyllä aikaa.
Energiakriisi on kuitenkin edessä myös heillä sillä viimeistenkin tähtien sammuessa ei energiaa ole tarjolla enää juuri muualta kuin mustista aukoista Hawkingin säteilyn muodossa. Mustat aukotkaan eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan aivan käsittämättömän pitkän ajan jälkeen viimeinenkin musta aukko höyrystyy olemattomiin. Siihen päättyy todennäköisesti myös tällaisen kaikkeuden eläväisten taru.
IV. Olipa kerran vanha elämä
Myös tämä vaihtoehto sijaitsee kaukana scifikirjallisuuden tontilla, sillä nykytiedon valossa tämä ei tule koskaan realisoitumaan. Mutta esitän sen silti, aivan vain siitä syystä koska kyseessä on niin seksikäs ajatus.
Mitä mainioimmassa kirjassaan "Päättymättömät päivät kuolleena" Marcus Chown esittelee lukijoillensa todella mielenkiintoisen ajatuksen: jos maailmankaikkeus ei olekaan ikuisesti laajeneva ja laajeneminen kääntyy aionien jälkeen takaisin supistuvaksi niin mitä käy elämälle? Tästä supistumisesta seuraa mm.taustasäteilyn lämpötilan kasvu eli avaruus ei enää olekaan kylmä paikka vaan itseasiassa siitä tulee maailmankaikkeuden suurin sauna; taustalämpötila kohoaa nykyisestä absoluuttista nollapistettä lähestyvästä arvosta aina aluksi nollaan celsiusasteeseen ja siitä tasaisesti kasvaen kunnes lopulta käytettävissä on niin paljon energiaa että tulevaisuuden äly ja elämä alkaa toimimaan yhä nopeammin ja nopeammin kunnes se saavuttaa huikean kliimaksinsa jossa yhden ajatuksen mittaiset ajanjaksot ovat niin käsittämättömän lyhyitä (käytännössä lähellä planckin aikaa) että käytännössä ikuinen elämä on saavutettu! Mahtavaa, eikö? Sekavaa? Kyllä. Mutta täynnä mahdollisuuksia? Kyllä! Tätä loistavaa tulevaisuutta varjostaa vain se tosiseikka, ettei se nykytiedon valossa koskaan tule toteutumaan.
Pessimisti ei pety eikä optimisti ylläty.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Ruokaporua
Iltalehti uutisoi tänään 7.4 raflaavasti otsikolla "Asiantuntijat: kouluruoka uhkaa lasten terveyttä". Otsikko on tälläkertaa jopa vähän vajaat puoliksi totta.
Heti jutun alussa kerrotaan vähän näistä "asiantuntijoista", eli Kahdesta Huolestuneesta Äidistä, jotka selvittivät kouluruoan lisäaineiden määrän. Äideistä toinen kommentoi selvinnyttä näin:
"- Tieto oli kyllä yllättävä. Ruokalistan ruoissa oli 450 kertaa jotain lisäainetta. Lisäksi oli muitakin aineita, joiden käyttö on mielestäni kyseenalaistettavaa"
Juu, tämähän on tottakai aivan suora osoitus siitä kuinka lapsia suorastaan myrkytetään kouluissa. En tänään jaksa kuitenkaan dramatisoida asiaa enempää vaan tyydyn toteamaan että onneksi mielipiteillä ei ennenkään olla jonkun asian faktuaalisuutta ratkottu. Koska olin jo valmiiksi hivenen tylsistynyt päivän uutisia lukiessani, päätin sitten koittaa googlella onneani että löytyisikö asiasta jotain normaalin ihmisen käsityspiirissä olevaa faktatietoakin. Eikä internet jättänyt taaskaan pulaan vaan löytyihän sitä tietoa aivan uutislähteistäkin: Yle näkyy julkaisseen uutisen jo lokakuussa 2009 jossa tyrmätään iltalehden yritys kohunherätyksestä aika nätisti, ja uutisessa haastateltu tutkija ampuukin näyttävästi alas sellaisia väittämiä kuin elintarviketeollisuuden maksimaalinen voitontavoittelu ihmisiä myrkyttämällä (sigh), lisäaineiden haitallisuus sekä luonnollisen ruoan ehdoton pyhyys.
Samalla etsintäreissulla löysin myös hyvinkin mielenkiintoiselta ja tutustumisenarvoiselta vaikuttavan molekyyligastronomia-blogin jossa aihetta on myöskin sivuttu, varsin pätevästi vieläpä.
Mutta iltalehden juttu ei ole vielä loppuunasti käsitelty joten palatkaamme siihen. Uutisessa mainittu ylilääkäri Veli-Pekka Valkonen on huolestunut: "Valkonen pitää uhkana sitä, että lapsille tarjotaan ruokaa, jossa on paljon erilaisia lisäaineita, vaikka ei tiedetä yhtään niiden yhteisvaikutuksista pitkällä aikavälillä.
- Lisäaineet uhkaavat rasittaa tulevaisuudessa useiden kehoa ennennäkemättömällä tavalla. Varmaa on jo nyt se, etteivät tällaiset ruuat tue lasten hyvinvointia, Valkonen sanoo."
Siis hetkinen, tässähän on oikein malliesimerkki virheellisestä logiikasta. Ensin kerrotaan ettei vaikutuksista tiedetä, mutta varmaa kuitenkin on "etteivät lisäainepitoiset ruoat tue lasten hyvinvointia"? Väittämä on kahdella tasolla väärin; epätosi premissi ("lisäaineet ovat pahasta") johtaa automaattisesti siihen että myös väittämä on epätosi, sekä väittämä on vieläpä ristiriidassa itsensä kanssa. Ja vielä ylilääkäri...
Loppuosassa uutista löytyvätkin sitten nämä otsikon mainitsema asiantuntija, eikä minulla maallikkona ole hänen juttuihinsa paljoa sanottavaa. Mutta sen verran ihmettelen, että missä ovat muut asiantuntijat? Miksei kyseisten "paljastusten" johdosta ei haastateltavana ole ollut esimerkiksi Eviran henkilöstöä? No, tulevien päivien aikana tullaan varmasti näkemään muitakin aiheeseen liittyviä vakavammin otettavia juttuja mikäli kyseisen koulun ruoka on niin kovasti saatanasta kuin iltalehden jutun mukaan voisi luulla olevan.
Riittäköön tämä tältä erää, sillä näkyvyyttähän iltalehti kurjine uutisineen tämänkin kirjoituksen ansiosta hivenen sai. Valitettavaa, mutta niin isoa toimijaa kuin iltalehti ei voi sivuuttaa kauniisti ignooraten.Seuraava juttuni muuten käsittelee todennäköisesti tulevia eduskuntavaaleja ja kovasti on ainakin suunnitelmissa saada se kirjoitetuksi jo tulevan viikonlopun aikana. Mattimyöhäsille, vastaheränneille ja muutenvain asiasta tietämättömille kerrottakoon vielä että vaalien äänestyspäivä on 17.4.
Heti jutun alussa kerrotaan vähän näistä "asiantuntijoista", eli Kahdesta Huolestuneesta Äidistä, jotka selvittivät kouluruoan lisäaineiden määrän. Äideistä toinen kommentoi selvinnyttä näin:
"- Tieto oli kyllä yllättävä. Ruokalistan ruoissa oli 450 kertaa jotain lisäainetta. Lisäksi oli muitakin aineita, joiden käyttö on mielestäni kyseenalaistettavaa"
Juu, tämähän on tottakai aivan suora osoitus siitä kuinka lapsia suorastaan myrkytetään kouluissa. En tänään jaksa kuitenkaan dramatisoida asiaa enempää vaan tyydyn toteamaan että onneksi mielipiteillä ei ennenkään olla jonkun asian faktuaalisuutta ratkottu. Koska olin jo valmiiksi hivenen tylsistynyt päivän uutisia lukiessani, päätin sitten koittaa googlella onneani että löytyisikö asiasta jotain normaalin ihmisen käsityspiirissä olevaa faktatietoakin. Eikä internet jättänyt taaskaan pulaan vaan löytyihän sitä tietoa aivan uutislähteistäkin: Yle näkyy julkaisseen uutisen jo lokakuussa 2009 jossa tyrmätään iltalehden yritys kohunherätyksestä aika nätisti, ja uutisessa haastateltu tutkija ampuukin näyttävästi alas sellaisia väittämiä kuin elintarviketeollisuuden maksimaalinen voitontavoittelu ihmisiä myrkyttämällä (sigh), lisäaineiden haitallisuus sekä luonnollisen ruoan ehdoton pyhyys.
Samalla etsintäreissulla löysin myös hyvinkin mielenkiintoiselta ja tutustumisenarvoiselta vaikuttavan molekyyligastronomia-blogin jossa aihetta on myöskin sivuttu, varsin pätevästi vieläpä.
Mutta iltalehden juttu ei ole vielä loppuunasti käsitelty joten palatkaamme siihen. Uutisessa mainittu ylilääkäri Veli-Pekka Valkonen on huolestunut: "Valkonen pitää uhkana sitä, että lapsille tarjotaan ruokaa, jossa on paljon erilaisia lisäaineita, vaikka ei tiedetä yhtään niiden yhteisvaikutuksista pitkällä aikavälillä.
- Lisäaineet uhkaavat rasittaa tulevaisuudessa useiden kehoa ennennäkemättömällä tavalla. Varmaa on jo nyt se, etteivät tällaiset ruuat tue lasten hyvinvointia, Valkonen sanoo."
Siis hetkinen, tässähän on oikein malliesimerkki virheellisestä logiikasta. Ensin kerrotaan ettei vaikutuksista tiedetä, mutta varmaa kuitenkin on "etteivät lisäainepitoiset ruoat tue lasten hyvinvointia"? Väittämä on kahdella tasolla väärin; epätosi premissi ("lisäaineet ovat pahasta") johtaa automaattisesti siihen että myös väittämä on epätosi, sekä väittämä on vieläpä ristiriidassa itsensä kanssa. Ja vielä ylilääkäri...
Loppuosassa uutista löytyvätkin sitten nämä otsikon mainitsema asiantuntija, eikä minulla maallikkona ole hänen juttuihinsa paljoa sanottavaa. Mutta sen verran ihmettelen, että missä ovat muut asiantuntijat? Miksei kyseisten "paljastusten" johdosta ei haastateltavana ole ollut esimerkiksi Eviran henkilöstöä? No, tulevien päivien aikana tullaan varmasti näkemään muitakin aiheeseen liittyviä vakavammin otettavia juttuja mikäli kyseisen koulun ruoka on niin kovasti saatanasta kuin iltalehden jutun mukaan voisi luulla olevan.
Riittäköön tämä tältä erää, sillä näkyvyyttähän iltalehti kurjine uutisineen tämänkin kirjoituksen ansiosta hivenen sai. Valitettavaa, mutta niin isoa toimijaa kuin iltalehti ei voi sivuuttaa kauniisti ignooraten.Seuraava juttuni muuten käsittelee todennäköisesti tulevia eduskuntavaaleja ja kovasti on ainakin suunnitelmissa saada se kirjoitetuksi jo tulevan viikonlopun aikana. Mattimyöhäsille, vastaheränneille ja muutenvain asiasta tietämättömille kerrottakoon vielä että vaalien äänestyspäivä on 17.4.
torstai 24. maaliskuuta 2011
"Keskustelupalsta seisoo tyhjillään..."
Ylen uutiset tiedottivat tänään 23.3 eduskunnan hyväksyneen lain, joka asettaa keskustelupalstojen ylläpitäjät vastuuseen sivustoillaan esiintyvistä mahdollisista lainvastaisista teksteistä. Eritoten on mainittu mm.sellainen törkeä rikos kuin "kiihottaminen kansanryhmää vastaan".
Olen aina pyrkinyt suhtautumaan maltilla typeriltäkin vaikuttaviin lakiuudistuksiin sekä eduskunnan toimintaan, sillä maltti on valttia. Tässä tapauksessa se ei vain valitettavasti taida enää olla mahdollista, sillä en yksinkertaisesti keksi mitään järkevää argumenttia kyseisen lakiesityksen puolustamiseksi. En ainakaan sellaisia, joita kukaan oikeasti tällä vuosituhannella elävä voisi kannattaa.
Uutisessa kerrotaan lakiesityksen toimivan käytännössä seuraavasti:
"Käytännössä uudistus tarkoittaa, että keskustelupalstan ylläpitäjä voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, jos hänen nettisivullaan on lainvastaista aineistoa. Tuomio edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen materiaalista ja materiaalin poistaminen on mahdollista. "
Yritin kovasti pohtia että mikä etäisestikään järkevältä kuulostava logiikka voisi olla tämän takana, enkä keksinyt ainoatakaan vastausta kuin tiettyjen ehtojen vallitessa: asetetaan premissiksi se, etteivät normaalit kansalaiset ole, eivätkä voi olla, enää itse vastuussa siitä mitä suustaan (tai sormistaan) päästävät. Koska tämä ei yksin riitä, on myös oletettava että Suomessa ei enää vallitse sananvapaus ja vääristäkin mielipiteistä sekä ajatusrikoksista voidaan tuomita. Kun homma asetetaan tähän valoon on lakiesityksessä jotain tolkkuakin. Mutta emmehän me aseta? Emmehän?
Toisena seikkana haluaisin myöskin nähdä sen, että millä ihmeellä osoitetaan ylläpitäjän olleen tietoinen aineistosta jota hänen palstallaan liikkuu? Suurimmille keskustelufoorumeille lähetetään viestejä päivittäin satoja, joihinkin jopa tuhansia, joten lienee sanomattakin selvää ettei jo-valmiiksi-surkeaa-sekä-epäeettistä-lakia voida valvoa yhtään millään. Eli käytännössä on tuomittava joko a)ylläpitäjä jokatapauksessa tai b)jättää tuomitsematta sillä tietoisuuskriteeri ei täyty kuin todella harvoissa tapauksissa. Eli sen lisäksi, että työryhmä on onnistunut saattamaan voimaan lain josta periaatteiden puolesta Kim Jong Ill:kin voisi olla hivenen kateellinen, He ovat tehneet sen valvonnasta vielä niin tolkuttoman kehnon ettei se tule suurella todennäköisyydellä ikinä edes toimimaan. Tähänkö niitä minun rahojani nyt sitten käytetään?
En voi kuin pudistella päätäni kasvavan epätoivon vallassa. Onneksi eduskuntavaalit lähestyvät ripeästi, joten vaikuttamisen mahdollisuus on jo lähellä. Aion itse asettua tukemaan avoimesti erästä mielestäni sangen järkevältä vaikuttavaa ehdokasta, joten lisättäköön tähän loppuun vielä pieni vaalimainos: Henri Heikkinen eduskuntaan!
ps. Tajusinpa juuri, että minussakin on ensimmäistä kertaa aikoihin todellista potentiaalia siirtyä lain laveammalle puolelle! Eihän se vaadi kuin muutaman kyseenalaisen kommentin joltakin lukijaltani, ja näin näppärästi saatiin Tuomaalle sakkorangaistus tai linnaa. Helppoa on tämä rikollisuus, nykyaikana.
pps. Jos/kun joltakulta meni otsikko hivenen ohi niin tässä apua siihen. On muuten mainio värssy, ja sanatkin ovat helposti muutettavissa tulevaisuuden muotoon:
"Keskustelupalsta seisoo tyhjillään, ei kukaan siellä uskalla kysymystään esittää..."
Olen aina pyrkinyt suhtautumaan maltilla typeriltäkin vaikuttaviin lakiuudistuksiin sekä eduskunnan toimintaan, sillä maltti on valttia. Tässä tapauksessa se ei vain valitettavasti taida enää olla mahdollista, sillä en yksinkertaisesti keksi mitään järkevää argumenttia kyseisen lakiesityksen puolustamiseksi. En ainakaan sellaisia, joita kukaan oikeasti tällä vuosituhannella elävä voisi kannattaa.
Uutisessa kerrotaan lakiesityksen toimivan käytännössä seuraavasti:
"Käytännössä uudistus tarkoittaa, että keskustelupalstan ylläpitäjä voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, jos hänen nettisivullaan on lainvastaista aineistoa. Tuomio edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen materiaalista ja materiaalin poistaminen on mahdollista. "
Yritin kovasti pohtia että mikä etäisestikään järkevältä kuulostava logiikka voisi olla tämän takana, enkä keksinyt ainoatakaan vastausta kuin tiettyjen ehtojen vallitessa: asetetaan premissiksi se, etteivät normaalit kansalaiset ole, eivätkä voi olla, enää itse vastuussa siitä mitä suustaan (tai sormistaan) päästävät. Koska tämä ei yksin riitä, on myös oletettava että Suomessa ei enää vallitse sananvapaus ja vääristäkin mielipiteistä sekä ajatusrikoksista voidaan tuomita. Kun homma asetetaan tähän valoon on lakiesityksessä jotain tolkkuakin. Mutta emmehän me aseta? Emmehän?
Toisena seikkana haluaisin myöskin nähdä sen, että millä ihmeellä osoitetaan ylläpitäjän olleen tietoinen aineistosta jota hänen palstallaan liikkuu? Suurimmille keskustelufoorumeille lähetetään viestejä päivittäin satoja, joihinkin jopa tuhansia, joten lienee sanomattakin selvää ettei jo-valmiiksi-surkeaa-sekä-epäeettistä-lakia voida valvoa yhtään millään. Eli käytännössä on tuomittava joko a)ylläpitäjä jokatapauksessa tai b)jättää tuomitsematta sillä tietoisuuskriteeri ei täyty kuin todella harvoissa tapauksissa. Eli sen lisäksi, että työryhmä on onnistunut saattamaan voimaan lain josta periaatteiden puolesta Kim Jong Ill:kin voisi olla hivenen kateellinen, He ovat tehneet sen valvonnasta vielä niin tolkuttoman kehnon ettei se tule suurella todennäköisyydellä ikinä edes toimimaan. Tähänkö niitä minun rahojani nyt sitten käytetään?
En voi kuin pudistella päätäni kasvavan epätoivon vallassa. Onneksi eduskuntavaalit lähestyvät ripeästi, joten vaikuttamisen mahdollisuus on jo lähellä. Aion itse asettua tukemaan avoimesti erästä mielestäni sangen järkevältä vaikuttavaa ehdokasta, joten lisättäköön tähän loppuun vielä pieni vaalimainos: Henri Heikkinen eduskuntaan!
ps. Tajusinpa juuri, että minussakin on ensimmäistä kertaa aikoihin todellista potentiaalia siirtyä lain laveammalle puolelle! Eihän se vaadi kuin muutaman kyseenalaisen kommentin joltakin lukijaltani, ja näin näppärästi saatiin Tuomaalle sakkorangaistus tai linnaa. Helppoa on tämä rikollisuus, nykyaikana.
pps. Jos/kun joltakulta meni otsikko hivenen ohi niin tässä apua siihen. On muuten mainio värssy, ja sanatkin ovat helposti muutettavissa tulevaisuuden muotoon:
"Keskustelupalsta seisoo tyhjillään, ei kukaan siellä uskalla kysymystään esittää..."
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Kristillinen suvaitsevaisuus ja uuden kohun genesis
Suomen kristinuskon edustajat ovat jälleen vauhdissa. Hädintuskin on edellisenkään kohun nostattama pöly ehättänyt laskeutumaan kun jo uutta pukataan markkinoille. Tälläkertaa asialla ei häärää kristillisdemokraattien piällysnainen Räsänen vaan asialla ovat kampanjan sivuston mukaan seuraavat tahot: Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorisotyö, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen nuorten maailma, Opiskelija- ja Koululaislähetys OPKO, Suomen Luther-säätiö, Suomen Raamattuopiston Nuorisotyö sekä Patmos lähetyssäätiö. Nimet muistiin!
Iltalehti uutisoi tiistaina 22.3.11 em.tahojen järjestäneen erittäinkin homovastaisen kampanjan, jossa mm.kerrotaan "Annin tarina". Anni taas on kuuleman mukaan jumalan avulla eheytynyt väärästä seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja haastattelussa Anni ihmetteleekin, ettäkö eikö homoseksuaalit (ja bi-seksuaalit) kykenisi "parantumaan" kun kerran murhaajakin siihen kykenee. No, Annin logiikka pettää pahemman kerran, mutten aio tarttua siihen tälläkertaa, vaan pohdiskelenkin kohua sekä uskontoa hivenen yleisemmin. Kyseinen kampanja nimittäin herättää silkan vihan lisäksi myöskin hämmennystä, ainakin kohua tarkemmin miettiessä.
Mielestäni nimittäin tämänkertainen tempaus on todellakin omiaan näyttämään useita uskontoja sekä ääriuskovaisia vaivaavan vitsauksen luonteen eli kykenemättömyyden sopeutumaan sekä uskoa vastaan sotivan tiedon täydellisen torjumisen ja ignooraamisen. Pohjustanpas hieman: Ajankohtaisen kakkosen "homoillan" seurauksena kirkossa käy todella massiivinen jäsenkato ja kirkosta eroaa 50 000-80 000 ihmistä (mikä lienee enemmän kuin yksikään vapaa-ajattelija millään tempauksella vastaavan mittaisella ajanjaksolla kykenisi saamaan aikaan). Räsäsen lausunnoista suivaantuivat useat vaikutusvaltaiset tahot arkkipiispa Kari Mäkistä myöten, rivikansalaisia unohtamatta ja koko suomen ev.luterilainen kirkko joutuu median riepottelemaksi. Entä mitä tekevät aiemmin mainitut uskonnolliset järjestöt nyt, kun Räsäsen edelliset möläytykset ovat hautautuneet esimerkiksi maailmalla vellovien kriisien sekä eduskuntavaalien (joista muuten lisää joskus toiste) alle? Toteavat ettei moinen toiminta välttämättä edesauta kirkon jäsenkadon estämistä? No ei niin. Tyypillistä ääriuskovaislogiikkaa noudattaen he pykäävät ilmoille oikeastaan vieläkin tulisemman homovastaisen kampanjan, ja vain siksi koska heidän mielestään jumala, tuo ihmisten sekstailusta maanisen paljon kiinnostunut imaginääriolento, näin "käskee" tekemään.
Tämä on ihan oikeasti hämmentävää. Tämän tiedon valossa voi vain pohtia em.järjestöjen motiivia kyseisen kampanjan järjestämiseen, sillä uskon jokaikisellä kampanjaan osallistuvalla henkilöllä olleen varsin hyvin tiedossa se tosiasia, että kohuhan siitä vielä syntyy eikä todellakaan myönteisessä mielessä. Näinollen voikin miettiä että ovatko kys.järjestöt joko a)todella typeriä, b)halukkaita suorittamaan totaalisen reformin koko Suomen ev.lut.uskontokentällä, jolloin jäljelle jäisivät vain "tosiuskovat", vaiko c)todellisuudessa vapaa-ajattelijoita ja samalla kenties eräitä Suomen mahtavimpia "trolleja"? Itse en suoraan sanottuna uskalla edes veikata.
Tämänkin kohun saattelemana haluan lopuksi vielä mainostaa erään suuresti kunnioittamani suurmiehen kirjoitusta edellisen kohun tiimoilta. Hyvät naiset ja herrat: Esko Valtaoja!
Iltalehti uutisoi tiistaina 22.3.11 em.tahojen järjestäneen erittäinkin homovastaisen kampanjan, jossa mm.kerrotaan "Annin tarina". Anni taas on kuuleman mukaan jumalan avulla eheytynyt väärästä seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja haastattelussa Anni ihmetteleekin, ettäkö eikö homoseksuaalit (ja bi-seksuaalit) kykenisi "parantumaan" kun kerran murhaajakin siihen kykenee. No, Annin logiikka pettää pahemman kerran, mutten aio tarttua siihen tälläkertaa, vaan pohdiskelenkin kohua sekä uskontoa hivenen yleisemmin. Kyseinen kampanja nimittäin herättää silkan vihan lisäksi myöskin hämmennystä, ainakin kohua tarkemmin miettiessä.
Mielestäni nimittäin tämänkertainen tempaus on todellakin omiaan näyttämään useita uskontoja sekä ääriuskovaisia vaivaavan vitsauksen luonteen eli kykenemättömyyden sopeutumaan sekä uskoa vastaan sotivan tiedon täydellisen torjumisen ja ignooraamisen. Pohjustanpas hieman: Ajankohtaisen kakkosen "homoillan" seurauksena kirkossa käy todella massiivinen jäsenkato ja kirkosta eroaa 50 000-80 000 ihmistä (mikä lienee enemmän kuin yksikään vapaa-ajattelija millään tempauksella vastaavan mittaisella ajanjaksolla kykenisi saamaan aikaan). Räsäsen lausunnoista suivaantuivat useat vaikutusvaltaiset tahot arkkipiispa Kari Mäkistä myöten, rivikansalaisia unohtamatta ja koko suomen ev.luterilainen kirkko joutuu median riepottelemaksi. Entä mitä tekevät aiemmin mainitut uskonnolliset järjestöt nyt, kun Räsäsen edelliset möläytykset ovat hautautuneet esimerkiksi maailmalla vellovien kriisien sekä eduskuntavaalien (joista muuten lisää joskus toiste) alle? Toteavat ettei moinen toiminta välttämättä edesauta kirkon jäsenkadon estämistä? No ei niin. Tyypillistä ääriuskovaislogiikkaa noudattaen he pykäävät ilmoille oikeastaan vieläkin tulisemman homovastaisen kampanjan, ja vain siksi koska heidän mielestään jumala, tuo ihmisten sekstailusta maanisen paljon kiinnostunut imaginääriolento, näin "käskee" tekemään.
Tämä on ihan oikeasti hämmentävää. Tämän tiedon valossa voi vain pohtia em.järjestöjen motiivia kyseisen kampanjan järjestämiseen, sillä uskon jokaikisellä kampanjaan osallistuvalla henkilöllä olleen varsin hyvin tiedossa se tosiasia, että kohuhan siitä vielä syntyy eikä todellakaan myönteisessä mielessä. Näinollen voikin miettiä että ovatko kys.järjestöt joko a)todella typeriä, b)halukkaita suorittamaan totaalisen reformin koko Suomen ev.lut.uskontokentällä, jolloin jäljelle jäisivät vain "tosiuskovat", vaiko c)todellisuudessa vapaa-ajattelijoita ja samalla kenties eräitä Suomen mahtavimpia "trolleja"? Itse en suoraan sanottuna uskalla edes veikata.
Tämänkin kohun saattelemana haluan lopuksi vielä mainostaa erään suuresti kunnioittamani suurmiehen kirjoitusta edellisen kohun tiimoilta. Hyvät naiset ja herrat: Esko Valtaoja!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Etanolihysteriaa vol.2
Melkein kuukauden olen pitänyt taukoa blogiini kirjoittelemisesta. Syynä on jälleen kerran ihmiselukan rajallinen kapasiteetti, sillä aikani on kulunut jokseenkin kokonaan opiskeluiden merkeissä ja loppuaika opiskelusta rentoutumiseen, mikä tosin tahtoo viedä mehut miehestä vielä tehokkaammin kuin se opiskelu...
Mutta kuitenkin; ainakin omassa tuttavapiirissäni on facebookissa levinnyt puolitehokkaasti linkki Tamperelaisen lukijan kirjoitelmaan, jossa jälleen kerran todistetaan vanhan sananlaskun "mikään ei anna sellaista itsevarmuutta kuin täydellinen tietämättömyys"- paikkaansapitävyyttä. Jutun kommenttiosio muodostaa muuten sekin varsin surkuhupaisen tarinan, mutta ei mennä niihin syvyyksiin tälläkertaa. Eli eikun kytkintä ylös ja liikkeelle:
Juttu alkaa sanakääntein, joista voi päätellä jo kirjoittajastakin jotain:
"...Nämä eduskunnan neropatit, jotka leikkivät päästöleikkejä, tekivät suomalaisessa politiikassa normaalin ratkaisun: Suomi ensimmäisenä uuteen polttoaineeseen. Kiltin oppilaan sädekehä saa taas lisähohtoa. Eipä ole taidettu etukäteen (eikä jälkeenkään) miettiä kokonaisuutta."
Jep, eduskunnan neropatitpa ne hyvinkin niitä päästöleikkejään leikkivät, ne pirulaiset. Eivätkä asiastakaan näytä mitään tietävän. Mutta onpa mukavaa että nimetön nobody internetissä kuitenkin tietää.
Ensimmäinen varsinainen väittämäkin tuli jo lainattua, eli: "Suomi ensimmäisenä uuteen polttoaineeseen", ja se on yksiselitteisen helppoa kumota: Ei siirtynyt ensimmäisenä eikä edes ensimmäisten joukossa. Englanninkielinen wikipedian artikkeli kertoo että Brasilia siirtyi hallituksen sanelemana käyttämään etanolisekoitteista polttoainetta jo vuonna 1976, ja perässä ovat tulleet niin aasian maat, yhdysvallat kuin eurooppakin. Myth busted, sanoisi eräs sympaattisella tavalla mursunnäköinen televisiokasvo.
Seuraava väittämä sanoo näin: "Uutta bensiiniä kuluu enemmän, koska siitä irtoaa tehoa vähemmän. Näin ollen saastemäärä taitaa olla yksi yhteen vanhan kanssa."
Kyseinen väitös kertoo henkilön ajattelukyvystä aika paljonkin, ja mielessä kolisee jälleen se sananlasku... Asiahan ei nimittäin ole niin yksioikoinen kuin luulisi. On toki totta, että etanolin energiasisältö on pienempi kuin bensiinin mutta vastaavasti etanolin palaminen tapahtuu puhtaammin kuin bensiinillä. Etanolisekoitteinen polttoaine kestää myös suuremman moottorin puristussuhteen joutumatta nakutukseen, mikä taas parantaa termistä hyötysuhdetta. Enkkuwiki kertoo E10:llä polttoaineen kulutuksen kasvun olevan n.3 prosentin luokkaa normaaliin lyijyttömään bensiiniin verrattuna. Ei kuulosta minusta ihan 1:1 suhteelta.
"Lisäksi kaikki muut moottoreille aiheutuvat ongelmat, joita kaikkia ei vielä ehkä tiedetäkään! Pääasia, että ollaan eturivissä Euroopassa."
Jälleen väärin. Etanolin haitalliset vaikutukset polttomoottoreissa tiedetään kyllä varsin hyvin joista merkittävimmät ovat etanolin korroosiovaikutukset tietyissä tapauksissa sekä joidenkin moottorien tiivisteiden haurastuminen kun ne joutuvat pidemmäksi aikaa tekemisiin etanolin kanssa. Tietenkin myös moottorin ohjausyksiköt (jotka on optimoitu tavalliselle bensiinille) ovat pienimuotoinen ongelma mikäli etanolipitoisuutta vielä kasvatetaan kymmenestä prosentista ylöspäin. Tämäkään tosin ei ole mitenkään korjaamaton ongelma, sillä korjaustoimenpidekin on vain uusi ohjelmisto ohjausyksikköön ja let's mennään ögen.
"Vuoden vaihteen lähestyessä alkoivat polttoaineiden pumppuhinnat kohota melkoisella vauhdilla. Oli huhuttu, että uusi bensiini on pari senttiä vanhaa 95E:tä halvempaa. Tuli kiire nostaa hintoja, ettei uusi olisi vain liian halpaa."
Minä en moisia huhuja muista kuulleeni missään vaiheessa vaan jälleen päinvastoin: oli varsin selvää että uusi E10 nostaisi polttoaineen hintaa aavistuksen, mikä on sinänsä ymmärrettävää.
"Tällä hetkellä ei oikein kukaan luota 95E10-laatuun, vaan paljon tankataan varmuuden vuoksi 98E:tä. Eipä sen sisältämistä seossuhteista tunnu tietävän sekoittajakaan. Ja joidenkin tili kasvaa..."
Sillä, että kuluttajat eivät luota uuteen polttoaineeseen ei sinänsä ole yhtään mitään tekemistä uuden polttoaineen hyvyyden tai huonouden kanssa. Se lienee kuluttajan ikioma murhe mikäli hän ei viitsi asiasta ottaa sen vertaa selvää että uskaltaisi luottaa siihen halvempaan polttoaineeseen (ainakin minusta auton omistajalla on velvollisuus tietää, mitä tavaraa tankkiin lykkää). On mielestäni myös sekin ihan omaa syytä mikäli ei omista asenteistaan johtuen luota myöskään tutkimuksiin aiheesta. Myöskin käsite "ei oikein kukaan" on vailla perusteita, ja on uskoakseni mukana tekstissä vain kirjoittajan omia harhaluuloja tehostamassa.
"Miksi muuten bensiinin hinta on noin 1,52 litralta, eli suunnilleen sama kuin silloin, kun raakaöljy maksoi 150 $ tynnyriltä. Tämän hetken tynnyrihinta on noin 100 $.
Jotkut vetävät härskisti välistä!"
Nii-in, kenpä sen tietäisi. Itseasiassa varsin moni asia on nykyään jopa huomattavasti kalliimpaa kuin se oli ennen. Jotkut taloustieteilijät tosin ovat maininneet jonkun ihmeen "inflaation" ja maailmantalouden ja muita kummankuuloisia käsitteitä mutta eihän ne varmaan syynä hintojennousulle voi olla vaan kyllä se on niin että jotkut vetävät härskisti välistä!
Kaikkea tätä lukiessani en voi kuin myötähäpeän ja surun sekaisin tuntein että "voi voi".
Mutta kuitenkin; ainakin omassa tuttavapiirissäni on facebookissa levinnyt puolitehokkaasti linkki Tamperelaisen lukijan kirjoitelmaan, jossa jälleen kerran todistetaan vanhan sananlaskun "mikään ei anna sellaista itsevarmuutta kuin täydellinen tietämättömyys"- paikkaansapitävyyttä. Jutun kommenttiosio muodostaa muuten sekin varsin surkuhupaisen tarinan, mutta ei mennä niihin syvyyksiin tälläkertaa. Eli eikun kytkintä ylös ja liikkeelle:
Juttu alkaa sanakääntein, joista voi päätellä jo kirjoittajastakin jotain:
"...Nämä eduskunnan neropatit, jotka leikkivät päästöleikkejä, tekivät suomalaisessa politiikassa normaalin ratkaisun: Suomi ensimmäisenä uuteen polttoaineeseen. Kiltin oppilaan sädekehä saa taas lisähohtoa. Eipä ole taidettu etukäteen (eikä jälkeenkään) miettiä kokonaisuutta."
Jep, eduskunnan neropatitpa ne hyvinkin niitä päästöleikkejään leikkivät, ne pirulaiset. Eivätkä asiastakaan näytä mitään tietävän. Mutta onpa mukavaa että nimetön nobody internetissä kuitenkin tietää.
Ensimmäinen varsinainen väittämäkin tuli jo lainattua, eli: "Suomi ensimmäisenä uuteen polttoaineeseen", ja se on yksiselitteisen helppoa kumota: Ei siirtynyt ensimmäisenä eikä edes ensimmäisten joukossa. Englanninkielinen wikipedian artikkeli kertoo että Brasilia siirtyi hallituksen sanelemana käyttämään etanolisekoitteista polttoainetta jo vuonna 1976, ja perässä ovat tulleet niin aasian maat, yhdysvallat kuin eurooppakin. Myth busted, sanoisi eräs sympaattisella tavalla mursunnäköinen televisiokasvo.
Seuraava väittämä sanoo näin: "Uutta bensiiniä kuluu enemmän, koska siitä irtoaa tehoa vähemmän. Näin ollen saastemäärä taitaa olla yksi yhteen vanhan kanssa."
Kyseinen väitös kertoo henkilön ajattelukyvystä aika paljonkin, ja mielessä kolisee jälleen se sananlasku... Asiahan ei nimittäin ole niin yksioikoinen kuin luulisi. On toki totta, että etanolin energiasisältö on pienempi kuin bensiinin mutta vastaavasti etanolin palaminen tapahtuu puhtaammin kuin bensiinillä. Etanolisekoitteinen polttoaine kestää myös suuremman moottorin puristussuhteen joutumatta nakutukseen, mikä taas parantaa termistä hyötysuhdetta. Enkkuwiki kertoo E10:llä polttoaineen kulutuksen kasvun olevan n.3 prosentin luokkaa normaaliin lyijyttömään bensiiniin verrattuna. Ei kuulosta minusta ihan 1:1 suhteelta.
"Lisäksi kaikki muut moottoreille aiheutuvat ongelmat, joita kaikkia ei vielä ehkä tiedetäkään! Pääasia, että ollaan eturivissä Euroopassa."
Jälleen väärin. Etanolin haitalliset vaikutukset polttomoottoreissa tiedetään kyllä varsin hyvin joista merkittävimmät ovat etanolin korroosiovaikutukset tietyissä tapauksissa sekä joidenkin moottorien tiivisteiden haurastuminen kun ne joutuvat pidemmäksi aikaa tekemisiin etanolin kanssa. Tietenkin myös moottorin ohjausyksiköt (jotka on optimoitu tavalliselle bensiinille) ovat pienimuotoinen ongelma mikäli etanolipitoisuutta vielä kasvatetaan kymmenestä prosentista ylöspäin. Tämäkään tosin ei ole mitenkään korjaamaton ongelma, sillä korjaustoimenpidekin on vain uusi ohjelmisto ohjausyksikköön ja let's mennään ögen.
"Vuoden vaihteen lähestyessä alkoivat polttoaineiden pumppuhinnat kohota melkoisella vauhdilla. Oli huhuttu, että uusi bensiini on pari senttiä vanhaa 95E:tä halvempaa. Tuli kiire nostaa hintoja, ettei uusi olisi vain liian halpaa."
Minä en moisia huhuja muista kuulleeni missään vaiheessa vaan jälleen päinvastoin: oli varsin selvää että uusi E10 nostaisi polttoaineen hintaa aavistuksen, mikä on sinänsä ymmärrettävää.
"Tällä hetkellä ei oikein kukaan luota 95E10-laatuun, vaan paljon tankataan varmuuden vuoksi 98E:tä. Eipä sen sisältämistä seossuhteista tunnu tietävän sekoittajakaan. Ja joidenkin tili kasvaa..."
Sillä, että kuluttajat eivät luota uuteen polttoaineeseen ei sinänsä ole yhtään mitään tekemistä uuden polttoaineen hyvyyden tai huonouden kanssa. Se lienee kuluttajan ikioma murhe mikäli hän ei viitsi asiasta ottaa sen vertaa selvää että uskaltaisi luottaa siihen halvempaan polttoaineeseen (ainakin minusta auton omistajalla on velvollisuus tietää, mitä tavaraa tankkiin lykkää). On mielestäni myös sekin ihan omaa syytä mikäli ei omista asenteistaan johtuen luota myöskään tutkimuksiin aiheesta. Myöskin käsite "ei oikein kukaan" on vailla perusteita, ja on uskoakseni mukana tekstissä vain kirjoittajan omia harhaluuloja tehostamassa.
"Miksi muuten bensiinin hinta on noin 1,52 litralta, eli suunnilleen sama kuin silloin, kun raakaöljy maksoi 150 $ tynnyriltä. Tämän hetken tynnyrihinta on noin 100 $.
Jotkut vetävät härskisti välistä!"
Nii-in, kenpä sen tietäisi. Itseasiassa varsin moni asia on nykyään jopa huomattavasti kalliimpaa kuin se oli ennen. Jotkut taloustieteilijät tosin ovat maininneet jonkun ihmeen "inflaation" ja maailmantalouden ja muita kummankuuloisia käsitteitä mutta eihän ne varmaan syynä hintojennousulle voi olla vaan kyllä se on niin että jotkut vetävät härskisti välistä!
Kaikkea tätä lukiessani en voi kuin myötähäpeän ja surun sekaisin tuntein että "voi voi".
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Siivoamisesta, feng shuista ja vanhenemisesta
Taas tänäviikonloppuna minut valtasi hetkeksi aikaa voimakas siivousvimma, kuten se nykyään tuntuu parin-kolmen viikon sykleissä tekevän. Perjantaina asioilta kotiutuessani katselin vaatimattoman kokoista asuntoani ja mietin kenties tuhannetta kertaa kuinka NÄIN pienestäkin kämpästä saa varsinaisen insinöörin pyhätön, ja kuinka näin pieneen kämppään mahtuukaan niin tuhottomasti kaikennäköistä kojetta ja rojua. Silloin etäinen mutta sitäkin voimakkaampi ääni päässäni kuiskien käski minua tarttumaan pölyrättiin ja muihin siivoamisen voimankäyttövälineisiin. Lähes hirmumyrsky Katrinan vimmalla (mutta tietenkin käänteismuodossaan) minä sitten heiluin tuhoten pölypesäkkeitä ja tappaen laumoittain villakoiria syösten mokomat pölynimurin kaikennielevään mustuuteen. Kyytiä saivat myös "arkistot" eli vuosi sitten maksettujen laskujen röykkiöt sekä muut arvatenkin todella hyödylliset asiakirjat kuten esimerkiksi eräs kokouskutsu vuodelta 2008.
Mutta kuten hirmumyrskyt yleensäkin myös minä puhalsin itseni vähitellen sammuksiin, minkä jälkeen pysähdyin katselemaan aikaansaannostani: Erittäinkin siistiä pientä opiskelijaboksia, jossa olisi voinut tarjoilla vaikka juhlaillallisen lähes kenelle tahansa tai mille seurueelle tahansa. Lattialta. Mutta kaikesta puhtauden kauneudesta ja seesteisyydestä huolimatta en ollut tyytyväinen; jotain puuttuu, jotain on liikaa, jotain vain on missä sitä ei pitäisi olla ja vice versa. Mikäli seurassani olisi ollut New Age-uskovainen tai joku muu hivenen kyseenalaisen maailmantulkinnan omaava henkilö, olisi hän huomauttanut että asunnossani on "feng shui pielessä" ja lisännyt jotain sentyylistä kuten "pahan energian virrat hallitsevat asuntoa". Feng shui. Vielä jokunen vuosi takaperin olisin esittänyt röyhkeän retorisen kysymyksen, sellaisen jonka voi esittää vain nuoren iän suomalla kapeakatseisuudella: "mikä vitun feng sui". Ja olisin nauranut röhönaurut päälle. Mutta vuodet eivät ole kohdelleet hellästi minuakaan, sillä nykyään nauraisin huomattavasti vähemmän tälle mystiselle "feng shuille". En tietenkään tarkoita että olisin alkanut uskomaan mystisten energiavirtojen kuljeksivan omassa asunnossani, päinvastoin. Ei minun asunnossani vallitse muita kuin normaaleja energioita, juuri niitä mitä mistä tahansa universumin kolkasta voi olettaa löytyvän. Tämä pielessäolemisen tunne johtui siis suurimmaksi osaksi yksinomaan fotoneista (eli sähkömagnetismin välittäjähiukkasista) jotka ovat sironneet erinäisten objektien pinnoista jonka jälkeen ne ovat kulkeutuneet heijastuksena silmieni vastaanottimiin, jotka taas ovat muuntaneet nämä heiveröiset sähköiset RGB-impulssit aivojeni ymmärtämään muotoon jotta ne voisivat muodostaa kuvan ympäristöstään (tässä vaiheessa insinööriosa aivoistani pohtii mahdollisuutta kulkea helpoimman kautta eli "vääristää" todellisuutta erilaisin valaistuksin...). Eli vaikken mystisiin energiavirtoihin uskokaan on silti taivahan tosi että kämppäni sisustus on pielessä pahemman kerran ja asialle tarttis varmaan tehrä jotain.
On hämmentävää huomata yhtäkkiä ymmärtävänsä ihmisryhmää jota tähän mennessä olen pitänyt lähinnä nollatulosta tekevinä suojatyöntekijöinä, eli sisustussuunnittelijoita (ainakin hyvin alkeellisella tasolla! Ei kai kukaan normaalein tai heikoin taiteellisin lahjoin varustettu voi muuten heitä ymmärtääkään). Vieläkin hämmentävämpänä koin tunteen avuttomuudesta tämän mystisen sisustusdilemman ratkaisemisessa. Enkä muuten tiedä vieläkään että mitä ihmettä minä sisustukselleni tekisin kun en osaa esittää kysymystäkään oikein. Toistaiseksi olen siis tyytynyt yksinkertaisimpaan ratkaisuun: valot pois ja unohda.
Kaiken tämän kummallisuuden keskellä pysähdyin pohtimaan kolmattakin seikkaa: Olenko minä tulossa vanhaksi? Kenties koko siivousvimma ja ylipäätään sisustuksen kohdallaanolemisen pohtiminen ovat vain etäisiä ensiaaltoja, tulevasta kolmenkympin kriisistä varoittavia signaaleja mieleni syvyyksistä. "Piru tietää vaan ei kerro" sanoo sananlasku. Klassisiin piruihin en usko, enkä tämän maailman pirujen usko tietoa omaavan joten itse kai se pitää tämäkin asia selvittää. Ajan kanssa.
Mutta kuten hirmumyrskyt yleensäkin myös minä puhalsin itseni vähitellen sammuksiin, minkä jälkeen pysähdyin katselemaan aikaansaannostani: Erittäinkin siistiä pientä opiskelijaboksia, jossa olisi voinut tarjoilla vaikka juhlaillallisen lähes kenelle tahansa tai mille seurueelle tahansa. Lattialta. Mutta kaikesta puhtauden kauneudesta ja seesteisyydestä huolimatta en ollut tyytyväinen; jotain puuttuu, jotain on liikaa, jotain vain on missä sitä ei pitäisi olla ja vice versa. Mikäli seurassani olisi ollut New Age-uskovainen tai joku muu hivenen kyseenalaisen maailmantulkinnan omaava henkilö, olisi hän huomauttanut että asunnossani on "feng shui pielessä" ja lisännyt jotain sentyylistä kuten "pahan energian virrat hallitsevat asuntoa". Feng shui. Vielä jokunen vuosi takaperin olisin esittänyt röyhkeän retorisen kysymyksen, sellaisen jonka voi esittää vain nuoren iän suomalla kapeakatseisuudella: "mikä vitun feng sui". Ja olisin nauranut röhönaurut päälle. Mutta vuodet eivät ole kohdelleet hellästi minuakaan, sillä nykyään nauraisin huomattavasti vähemmän tälle mystiselle "feng shuille". En tietenkään tarkoita että olisin alkanut uskomaan mystisten energiavirtojen kuljeksivan omassa asunnossani, päinvastoin. Ei minun asunnossani vallitse muita kuin normaaleja energioita, juuri niitä mitä mistä tahansa universumin kolkasta voi olettaa löytyvän. Tämä pielessäolemisen tunne johtui siis suurimmaksi osaksi yksinomaan fotoneista (eli sähkömagnetismin välittäjähiukkasista) jotka ovat sironneet erinäisten objektien pinnoista jonka jälkeen ne ovat kulkeutuneet heijastuksena silmieni vastaanottimiin, jotka taas ovat muuntaneet nämä heiveröiset sähköiset RGB-impulssit aivojeni ymmärtämään muotoon jotta ne voisivat muodostaa kuvan ympäristöstään (tässä vaiheessa insinööriosa aivoistani pohtii mahdollisuutta kulkea helpoimman kautta eli "vääristää" todellisuutta erilaisin valaistuksin...). Eli vaikken mystisiin energiavirtoihin uskokaan on silti taivahan tosi että kämppäni sisustus on pielessä pahemman kerran ja asialle tarttis varmaan tehrä jotain.
On hämmentävää huomata yhtäkkiä ymmärtävänsä ihmisryhmää jota tähän mennessä olen pitänyt lähinnä nollatulosta tekevinä suojatyöntekijöinä, eli sisustussuunnittelijoita (ainakin hyvin alkeellisella tasolla! Ei kai kukaan normaalein tai heikoin taiteellisin lahjoin varustettu voi muuten heitä ymmärtääkään). Vieläkin hämmentävämpänä koin tunteen avuttomuudesta tämän mystisen sisustusdilemman ratkaisemisessa. Enkä muuten tiedä vieläkään että mitä ihmettä minä sisustukselleni tekisin kun en osaa esittää kysymystäkään oikein. Toistaiseksi olen siis tyytynyt yksinkertaisimpaan ratkaisuun: valot pois ja unohda.
Kaiken tämän kummallisuuden keskellä pysähdyin pohtimaan kolmattakin seikkaa: Olenko minä tulossa vanhaksi? Kenties koko siivousvimma ja ylipäätään sisustuksen kohdallaanolemisen pohtiminen ovat vain etäisiä ensiaaltoja, tulevasta kolmenkympin kriisistä varoittavia signaaleja mieleni syvyyksistä. "Piru tietää vaan ei kerro" sanoo sananlasku. Klassisiin piruihin en usko, enkä tämän maailman pirujen usko tietoa omaavan joten itse kai se pitää tämäkin asia selvittää. Ajan kanssa.
tiistai 25. tammikuuta 2011
Päivi Räsänen, kirkko ja homoillan jälkiliukkaat
Iltalehti kertoo, että Kristillinen medialiitto antoi Päivi Räsäselle tunnustuksen nimeltä vuoden kristillinen mediateko. Palkinnon takana kummittelee kohuksi noussut Ajankohtaisen kakkosen homoilta-keskustelu (voi että kun minua syntistä vieläkin naurattaa miten hyvin ohjelman nimi osasikin sopia teemaan) perusteluiksi kerrotaan seuraavaa: "Keskustelu pakotti lähes jokaisen suomalaisen miettimään omaa suhdettaan ihmiseen, itseensä, kristinuskoon ja Jumalaan." Kirkkoa Ak:n homoilta ei kuitenkaan miellyttänyt (eikä liioin Räsänen avoimine mielipiteineen) ja SENin (Suomen Ekumeeninen neuvosto) pääsihteeri Heikki Huttunen katsoo ettei "Räsäsen saama palkinto palvele kristittyjen yhteyttä".
Entä miten tämä liioin minua kiinnostaa? No, henkilökohtaisesti katson että Räsäsen saama palkinto oli osoitettu oikealle ihmiselle ja palkinnon myöntämisen perustelutkin ovat sangen pitävät, sillä homoilta-keskustelu todellakin "pakotti" suomalaiset miettimään omaa suhdettaan kristinuskoon ja kirkkoon. Ja ilmeisen hienosti miettivätkin sillä homoillan saldoksi saatiin reilut 50 000 kirkosta eronnutta mikä ei kiihkokristinuskoon (mitä Päivi Räsänen mitä ilmeisimmin edustaa) jyrkästi suhtautuvan ateistin silmissä näytä lainkaan hassummalta tulokselta. Tulos on itseasiassa jopa niin hyvä, että liekkö skepsis ry ja vapaa-ajattelijat ovat yhdessäkään saaneet moista tulosta tehdyksi niinkin lyhyessä ajassa kuin pari kuukautta.
No, eihän se kirkosta eroaminen tietenkään mikään paras tapa ole osoittaa mieltään jyrkkää ja ahdasmielistä uskontoa/uskovaisuutta kohtaan mutta onpahan se edes jotakin. Ja signaali on nyt annettu että ei edes kirkollisveronalaiset aio ihan mitä tahansa katsoa.
PS. Kirjoittamisissani on ollut, ja tulee vielä hetken melko varmasti olemaankin, pientä hiljaiseloa sillä alkanut kuukausi on osoittanut että insinööriopinnot osaavat vithumaisimmillaan olla kohtalaisen raskaita. Tunnen pienen pistoksen jossakin sisälläni tämän luovan laiskuustauon johdosta mutta ei auta itku markkinoilla. Juttuvinkkejä ja palautetta kaipaan kuitenkin kuten aina muulloinkin, joten sitä saa, kannattaa ja pitää lähettää vaikkapa tämän tekstin alapuolella sijaitsevan harvinaislaatuisen näppärän kommenttilaatikon kautta.
PPS. Moottoripyöräkuume nousi tänään lähes valon tyhjiönopeudella korkeampiin sfääreihin ja tälle syynä ovat kaksi internetin toistaiseksi kirotuinta sivua: Nettimoto ja youtube. Että vähänkään pyöräkuumeen kanssa kiikunkaakunelävät; varokaa! Etenkin kahden em.sivun kombinaatio voi aiheuttaa pahimmillaan unettomia öitä ja Touretten oireyhtymään kuuluvaa motorcyclaliaa jonka oireina ovat sekavat moottoriöljynkatkuiset ajatukset ja kaasukahvan kääntämistä muistuttavat oikean käden pakkoliikkeet huulten päristelyn saattamana.
PPPS. Pääsin tänään myös eräästä vitsauksesta eroon, nimittäin siitä että kuppiin kaadettu kahvi yleensä jäähtyy liiaksi ennenkuin sen saa juotua. Tässä tuli avukseni YleX joka toimitti minulle uuden termoskamunsa (eli termosmuki tai termoskannu, eivät tiedä itsekään mikä se on) palkkiona erään kilpailun voittamisesta. YleX:lle tästä suuri kiitos, nyt voi kahvia nauttia tietokoneen ääressä keskeytyksettä vaikka koko illan!
Entä miten tämä liioin minua kiinnostaa? No, henkilökohtaisesti katson että Räsäsen saama palkinto oli osoitettu oikealle ihmiselle ja palkinnon myöntämisen perustelutkin ovat sangen pitävät, sillä homoilta-keskustelu todellakin "pakotti" suomalaiset miettimään omaa suhdettaan kristinuskoon ja kirkkoon. Ja ilmeisen hienosti miettivätkin sillä homoillan saldoksi saatiin reilut 50 000 kirkosta eronnutta mikä ei kiihkokristinuskoon (mitä Päivi Räsänen mitä ilmeisimmin edustaa) jyrkästi suhtautuvan ateistin silmissä näytä lainkaan hassummalta tulokselta. Tulos on itseasiassa jopa niin hyvä, että liekkö skepsis ry ja vapaa-ajattelijat ovat yhdessäkään saaneet moista tulosta tehdyksi niinkin lyhyessä ajassa kuin pari kuukautta.
No, eihän se kirkosta eroaminen tietenkään mikään paras tapa ole osoittaa mieltään jyrkkää ja ahdasmielistä uskontoa/uskovaisuutta kohtaan mutta onpahan se edes jotakin. Ja signaali on nyt annettu että ei edes kirkollisveronalaiset aio ihan mitä tahansa katsoa.
PS. Kirjoittamisissani on ollut, ja tulee vielä hetken melko varmasti olemaankin, pientä hiljaiseloa sillä alkanut kuukausi on osoittanut että insinööriopinnot osaavat vithumaisimmillaan olla kohtalaisen raskaita. Tunnen pienen pistoksen jossakin sisälläni tämän luovan laiskuustauon johdosta mutta ei auta itku markkinoilla. Juttuvinkkejä ja palautetta kaipaan kuitenkin kuten aina muulloinkin, joten sitä saa, kannattaa ja pitää lähettää vaikkapa tämän tekstin alapuolella sijaitsevan harvinaislaatuisen näppärän kommenttilaatikon kautta.
PPS. Moottoripyöräkuume nousi tänään lähes valon tyhjiönopeudella korkeampiin sfääreihin ja tälle syynä ovat kaksi internetin toistaiseksi kirotuinta sivua: Nettimoto ja youtube. Että vähänkään pyöräkuumeen kanssa kiikunkaakunelävät; varokaa! Etenkin kahden em.sivun kombinaatio voi aiheuttaa pahimmillaan unettomia öitä ja Touretten oireyhtymään kuuluvaa motorcyclaliaa jonka oireina ovat sekavat moottoriöljynkatkuiset ajatukset ja kaasukahvan kääntämistä muistuttavat oikean käden pakkoliikkeet huulten päristelyn saattamana.
PPPS. Pääsin tänään myös eräästä vitsauksesta eroon, nimittäin siitä että kuppiin kaadettu kahvi yleensä jäähtyy liiaksi ennenkuin sen saa juotua. Tässä tuli avukseni YleX joka toimitti minulle uuden termoskamunsa (eli termosmuki tai termoskannu, eivät tiedä itsekään mikä se on) palkkiona erään kilpailun voittamisesta. YleX:lle tästä suuri kiitos, nyt voi kahvia nauttia tietokoneen ääressä keskeytyksettä vaikka koko illan!
tiistai 18. tammikuuta 2011
Urheilu on vakava asia
Minna kauppi valittiin 10.11 Urheilugaalassa vuoden 2010-urheilijaksi, ja täytyy myöntää että täysin perustellusti. Tytön meriitit ovat vaikuttavat lähes millä tahansa mittapuulla arvioiden. Ja nättikin hän on vielä sekä kaikesta päätellen asialleen omistautunut.
Mutta pahat voimat ovat silti selvästikin liikkeellä: Minna Kauppi nimittäin kehtasi Urheilugaalassa tehdä jotakin täysin tyrmistyttävää: olla nimittäin onnellinen ja kehtasipa vielä julkisesti esittää sen! Tämä on Iltalehden mukaan saanut ihmiset lähettämään Kaupille "runsaasti negatiivista palautetta". On ilo nähdä että Kansa tietää milloin ei ihminen saa olla mielissään ja onnellinen, sillä onhan se nyt selviö että kun URHEILU on kyseessä niin tässä maassa niin ei silloin pelehditä! Otsarypyt kunniaan ja suupielet alaspäin suunnattuna sanontaa mukaillen "sepalus auki eikun rinta leukaa vasten ja kohti uusia nöyryytyksiä".
Vai eikö edes vähän pitäisi riemuita? Edes vähän? No tottakai pitäisi! Vaikka myönnänkin että Urheilugaala on astetta vakavamielisempi tapahtuma eikä vuoden urheilijan palkintoakaan kevyin perustein myönnetä, on tällä kertaa pipo tai karvalakki (tai muut päässäpidettävät vaatekappaleet) vedetty aivan liian syvälle ja hatun kokokin tuntuu olevan näillä sankareilla monta numeroa liian pieni. Kun itse katselen iltalehden kuvia gaalasta ja Minnan voitontuuletuksia tuntuu että ilo suorastaan säkenöi tytöstä kuvankin välityksellä ja parille otokselle naurahdinkin. Vaikka olenkin suhteellisen vakavamielinen ihminen, on minusta silti ilo nähdä että maailmaan ja Suomeen mahtuu sellaisiakin ilon irti ottavia (ja sen myös näyttäviä) urheilijoita kuin Minna. Ei elämä eikä urheilu ole niin vakavaa.
Lukiessani uutista Minna Kaupin kaameista tekosista nousi mieleeni elävästi Esko Valtaojan kirjassaan kertoma jutuntynkö kuinka hän kirjoitti (muistaakseni) Turun Sanomiin kolumnin missä hän osoitti että harmageddon ei ole tulossa aivan lähiaikoina eikä mualima itseasiassa olekaan niin paha paikka kuin päivälehtiä seuraamalla voisi kuvitella. Itseasiassa maailmassa eivät ole asiat olleet koskaan paremmin hänen mukaansa, ja kun väitettä pysähtyy miettimään niin ei Valtaoja kovin väärässäkään ole. Jokatapauksessa kolumni oli herättänyt runsaasti vastustusta ja sitä olivat kommentoineet mm.Turun kristilliset asiantuntijat (liekkö jopa piispa itse?) sekä Joukko Huolestuneita Kansalaisia (käsite on hieno!) ja palautteen lomassa ihmiset olivat udelleet että eikö ole moraalitonta väittää moisia asioita. Kirja missä hän tapauksesta kertoi mahtoi olla Avoin Tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Itseasiassa suosittelen lukemaan Hänen koko kirjallisen tuotantonsa.
Mutta kuitenkin; mikäli sattuu käymään niin että jokin tulevista vuoden urheilijoista tämän kirjoituksen bongaa, haastan hänet tässä ja nyt vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen palkintojenjakogaalassa! Ilo irti ja rommia pöytään! Revetköön mekot ja muut juhlavaatteet, niitä saa kaupasta ja riemusta ne ovat pieni hinta.
Mutta pahat voimat ovat silti selvästikin liikkeellä: Minna Kauppi nimittäin kehtasi Urheilugaalassa tehdä jotakin täysin tyrmistyttävää: olla nimittäin onnellinen ja kehtasipa vielä julkisesti esittää sen! Tämä on Iltalehden mukaan saanut ihmiset lähettämään Kaupille "runsaasti negatiivista palautetta". On ilo nähdä että Kansa tietää milloin ei ihminen saa olla mielissään ja onnellinen, sillä onhan se nyt selviö että kun URHEILU on kyseessä niin tässä maassa niin ei silloin pelehditä! Otsarypyt kunniaan ja suupielet alaspäin suunnattuna sanontaa mukaillen "sepalus auki eikun rinta leukaa vasten ja kohti uusia nöyryytyksiä".
Vai eikö edes vähän pitäisi riemuita? Edes vähän? No tottakai pitäisi! Vaikka myönnänkin että Urheilugaala on astetta vakavamielisempi tapahtuma eikä vuoden urheilijan palkintoakaan kevyin perustein myönnetä, on tällä kertaa pipo tai karvalakki (tai muut päässäpidettävät vaatekappaleet) vedetty aivan liian syvälle ja hatun kokokin tuntuu olevan näillä sankareilla monta numeroa liian pieni. Kun itse katselen iltalehden kuvia gaalasta ja Minnan voitontuuletuksia tuntuu että ilo suorastaan säkenöi tytöstä kuvankin välityksellä ja parille otokselle naurahdinkin. Vaikka olenkin suhteellisen vakavamielinen ihminen, on minusta silti ilo nähdä että maailmaan ja Suomeen mahtuu sellaisiakin ilon irti ottavia (ja sen myös näyttäviä) urheilijoita kuin Minna. Ei elämä eikä urheilu ole niin vakavaa.
Lukiessani uutista Minna Kaupin kaameista tekosista nousi mieleeni elävästi Esko Valtaojan kirjassaan kertoma jutuntynkö kuinka hän kirjoitti (muistaakseni) Turun Sanomiin kolumnin missä hän osoitti että harmageddon ei ole tulossa aivan lähiaikoina eikä mualima itseasiassa olekaan niin paha paikka kuin päivälehtiä seuraamalla voisi kuvitella. Itseasiassa maailmassa eivät ole asiat olleet koskaan paremmin hänen mukaansa, ja kun väitettä pysähtyy miettimään niin ei Valtaoja kovin väärässäkään ole. Jokatapauksessa kolumni oli herättänyt runsaasti vastustusta ja sitä olivat kommentoineet mm.Turun kristilliset asiantuntijat (liekkö jopa piispa itse?) sekä Joukko Huolestuneita Kansalaisia (käsite on hieno!) ja palautteen lomassa ihmiset olivat udelleet että eikö ole moraalitonta väittää moisia asioita. Kirja missä hän tapauksesta kertoi mahtoi olla Avoin Tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Itseasiassa suosittelen lukemaan Hänen koko kirjallisen tuotantonsa.
Mutta kuitenkin; mikäli sattuu käymään niin että jokin tulevista vuoden urheilijoista tämän kirjoituksen bongaa, haastan hänet tässä ja nyt vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen palkintojenjakogaalassa! Ilo irti ja rommia pöytään! Revetköön mekot ja muut juhlavaatteet, niitä saa kaupasta ja riemusta ne ovat pieni hinta.
 |
| Minna Kauppi näyttää urheilugaalassa mallia kuinka palkintoja tulee oikeaoppisesti käsitellä poseeratessa. |
perjantai 7. tammikuuta 2011
Etanolihysteriaa
E10-bensiini korvasi nyt entisen 95E5-laadun kuten kuuluikin, ja tämähän on herättänyt epäluuloisissa autoilijoissa vähän jos minkäsorttista mielipidettä ja ennakkoasennetta, ainakin mikäli nettiforumeita on lukeminen. Kyseiseen polttoaineeseen kun liittyy hyvin vahvoja ennakkoasenteita vähän puolin ja toisin, joskin kenties hieman perisuomalaiseen tapaan normiautoilijan ennakkoasenteet ovat kokemukseni mukaan olleet enemmän niitä negatiivisia, ellei jopa vihaisia.
Kyseinen polttoaine on siis ollut nyt noin viikon ajan myytävänä, mutta jo nyt on silmiini ja korviini kantautunut tietoa mm.kasvaneesta kulutuksesta, moottorin häiriökäytöksistä sekä muista vastaavista. Tästä syystä ajattelin laatia tämän kirjoituksenkin, joka toivottavasti laittaa edes vähän näille epäileville tuomaille aivotoimintaan liikettä ennenkuin he vetävät perusteettomia johtopäätöksiä ja tuomitsevat automaattisesti E10-laadun kadotukseen ja helvetintulien polttoaineeksi.
Eli lähtöasetelmahan on, että uudessa E10:ssä on etanolia maksimissaan 10%, kun entisessä 95E5:ssä sitä oli, kuten fiksut saattavat arvatakin, enintään 5 tilavuusprosenttia. Etanolisekoitteisen bensiinin haittavaikutuksista on kerrottu, että tietyt kumiseokset sekä muut polttoainelaitteiston osat saattavat etanolin vaikutuksesta syöpyä ajanmyötä jolloin tuloksena voi olla vakaviakin vaurioita (mm.ranskassa paloi auto etanolin haurastettua polttoaineletkua, joka alkoi sitten vuotaa moottoritilaan). E10bensiini.fi-mukaan myös polttoaineen kulutus voi kasvaa. sillä etanolin energiasisältö on hivenen heikompi kuin bensiinillä (myös muita pitkän ajan päästä näkyviä vaikutuksia voi etanoli aiheuttaa, mutta ne ovat enemmänkin venepuolen ongelmia, enkä siksi käsittele niitä tässä).
Eli toisinsanoen, näillä tiedoilla ei vielä mikään anna olettaa, että moottorin käytös muuttuisi juurikaan E10:llä, sillä itse palotapahtuma ei mainittavasti eroa 95E5 bensiinillä tapahtuvasta. En ole myöskään törmännyt ainoaankaan asiantuntijalausuntoon, joka antaisi syytä epäillä moista (normaaliälyllä ja normaalitiedolla varustettu voi aina vedota asiantuntijalausuntoihin, eikä siinä ole mitään väärää. Nehän sitä ovat niitä asiantuntijoita ja saavat siitä vielä palkkaakin). Ainakin minä olen utelias näkemään sen moottorin, joka hajoaa eekymppiin siirtymisen johdosta (siis sellaisen auton moottorin, jonka pitäisi toimia E10:llä). Ilmaantuvia tiivistevikoja ja muita ei ainakaan suorilta kannata hölmönä pistää uuden polttoainelaadun piikkiin, sillä rikkoutuvat ja kovettuvat tiivisteet ovat olleet kautta autohistorian melkolailla tavanomainen vika. Eli omaa järkeä soveltaen vikatilanteen sattuessa kannattaa tosiaankin miettiä että mikä on syy ja mikä on seuraus, ja että liittyykö koko polttoaineenvaihdos vikatilanteeseen mitenkään ja jätetään goddidit(tai siis tässä tapauksessa etanolididit)-argumentit kreationisteille ja muille hörhöilijöille.
Polttoaineenkulutus onkin sitten asia, josta voi tarinoida hieman enemmänkin. Lienee sanomattakin selvää (siis pitäisi olla), että mitattaessa kahden eri polttoainelaadun bensankulutusta on olosuhteiden oltava mahdollisimman lähelle samankaltaiset, eli helpoiten se onnistuu mikäli ajotyyli pysyy tismalleen samanlaisena, kuten ajoreittikin. Myös muut muuttujat tulee vertailussa eliminoida, eli ehkäpä selkeyden nimissä on syytä listata sellaiset muuttujat, jotka ainakin vaikuttavat polttoaineenkulutukseen. Niitä ovat mm.:
-Rengaspaineet sekä rengastus yleisesti
-Ulkolämpötila
-Tuuliolosuhteet
-Muu liikenne
Lisäksi mittaustapahtuman tulisi olla mahdollisimman pitkä (eli käytännössä mahdollisimman paljon ajokilometrejä per polttoainelaatu). Uskoisin, että luettelemieni muuttujien eliminoimisella pääsee jo riittävään tarkkuuteen, jotta voisi sanoa että onko polttoainelaadun vaihdoksella mitään käytännön merkitystä. Hipostelijathan ottaisivat tässä vaiheessa myöskin kaikki muut tekijät huomioon mutta sellaiselle ei ole Pentti Perusautoilijalla mitään tarvetta. Ei ainakaan ellei Pentti P-A ole tekemässä insinöörityötä polttoainelaatujen eroista.
Eräällä forumilla kerrottiin, että 500km ajon perusteella E10 nosti kulutusta noin litran verran per 100km (n.6l/100km => 7l/100km) mitä on äkkiseltään vaikea uskoa. Viidensadan kilometrin ajanjakso kun on ehdottomasti aivan liian lyhyt jotta itse polttoaineesta voisi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Tämän blogimerkinnän lopuksi saattaisin kertoa omat kokemukseni E10 ja entisen 95E5 vertailuista sekä erosta kulutukseen.
Jouluviikolla oli Saabini kulutus ajotietokoneen mukaan (itse käsin laskemalla tehdyt mittaukset kertovat sen olevan suhteellisen tarkka elukka) työmatka-ajossa 7,9-8,2l/100km. Työmatkan pituus on vajaat 60 kilometriä suuntaansa, joten päivittäin ajoa minulle tulee (tuli, siirryn takaisin koulunpenkille tässä kunhan jaksan) hieman vajaat 120km. Välipäivät olin ihan oikealla lomalla, mutta tällä viikolla eli 3.1 palasin töihin, ja tämän viikon on polttoaineenkulutus vaihdellut lukemissa 6,5-6,9l/100km, joskin alhaisimmillaan ajotietokone näytti 6,1l. Äkkiä katsottuna tässä näyttäisi olevan suorastaan herkullinen paikka ylistää E10-bensiiniä (itseasiassa tismalleen yhtä hyvät perusteet kuin aiemmin mainitsemassani foorumikirjoituksessa sen mollaamisella oli), sillä kyllähän näiden lukujen mukaan kulutus putosi sen myötä yli litran. Ai miksei? No ei niin, itseasiassa koko kulutusvertailuni on tässä muodossaan lähinnä rektumista.
Totuudenmukaisempi kuva muodostuu silloin kun kerron että ennen joulua vallitsi lähes -30 asteen pakkanen, kun taas tämän viikon on pakkanen pysytellyt -8 ja -17 celsiusasteen välillä. Vielä enemmän totuudenmukaisemman kuvan tilanteesta saa, kun kerron että lähes koko syksyn on ajotietokone näyttänyt 6,4-6,7l/100km kulutuslukemia, ja alhaisimmillaan kulutus oli 6,2 litraa sadalle (missä se pysyi jopa 1200km ajan).
Mitä tästä siis opimme? Juurikin sen mitä sanoin, eli 500 kilometriä ajoa ei kelpaa vielä mihinkään. Ei siis yhtään mihinkään, johan se tulee täyteen melkein yhden illan juoppokuskinnakissa. Eli vielä toistaen: omaa järkeä kannattaa käyttää ennenkuin kirjoittelee typeryyksiä pitkin internettiä.
Kyseinen polttoaine on siis ollut nyt noin viikon ajan myytävänä, mutta jo nyt on silmiini ja korviini kantautunut tietoa mm.kasvaneesta kulutuksesta, moottorin häiriökäytöksistä sekä muista vastaavista. Tästä syystä ajattelin laatia tämän kirjoituksenkin, joka toivottavasti laittaa edes vähän näille epäileville tuomaille aivotoimintaan liikettä ennenkuin he vetävät perusteettomia johtopäätöksiä ja tuomitsevat automaattisesti E10-laadun kadotukseen ja helvetintulien polttoaineeksi.
Eli lähtöasetelmahan on, että uudessa E10:ssä on etanolia maksimissaan 10%, kun entisessä 95E5:ssä sitä oli, kuten fiksut saattavat arvatakin, enintään 5 tilavuusprosenttia. Etanolisekoitteisen bensiinin haittavaikutuksista on kerrottu, että tietyt kumiseokset sekä muut polttoainelaitteiston osat saattavat etanolin vaikutuksesta syöpyä ajanmyötä jolloin tuloksena voi olla vakaviakin vaurioita (mm.ranskassa paloi auto etanolin haurastettua polttoaineletkua, joka alkoi sitten vuotaa moottoritilaan). E10bensiini.fi-mukaan myös polttoaineen kulutus voi kasvaa. sillä etanolin energiasisältö on hivenen heikompi kuin bensiinillä (myös muita pitkän ajan päästä näkyviä vaikutuksia voi etanoli aiheuttaa, mutta ne ovat enemmänkin venepuolen ongelmia, enkä siksi käsittele niitä tässä).
Eli toisinsanoen, näillä tiedoilla ei vielä mikään anna olettaa, että moottorin käytös muuttuisi juurikaan E10:llä, sillä itse palotapahtuma ei mainittavasti eroa 95E5 bensiinillä tapahtuvasta. En ole myöskään törmännyt ainoaankaan asiantuntijalausuntoon, joka antaisi syytä epäillä moista (normaaliälyllä ja normaalitiedolla varustettu voi aina vedota asiantuntijalausuntoihin, eikä siinä ole mitään väärää. Nehän sitä ovat niitä asiantuntijoita ja saavat siitä vielä palkkaakin). Ainakin minä olen utelias näkemään sen moottorin, joka hajoaa eekymppiin siirtymisen johdosta (siis sellaisen auton moottorin, jonka pitäisi toimia E10:llä). Ilmaantuvia tiivistevikoja ja muita ei ainakaan suorilta kannata hölmönä pistää uuden polttoainelaadun piikkiin, sillä rikkoutuvat ja kovettuvat tiivisteet ovat olleet kautta autohistorian melkolailla tavanomainen vika. Eli omaa järkeä soveltaen vikatilanteen sattuessa kannattaa tosiaankin miettiä että mikä on syy ja mikä on seuraus, ja että liittyykö koko polttoaineenvaihdos vikatilanteeseen mitenkään ja jätetään goddidit(tai siis tässä tapauksessa etanolididit)-argumentit kreationisteille ja muille hörhöilijöille.
Polttoaineenkulutus onkin sitten asia, josta voi tarinoida hieman enemmänkin. Lienee sanomattakin selvää (siis pitäisi olla), että mitattaessa kahden eri polttoainelaadun bensankulutusta on olosuhteiden oltava mahdollisimman lähelle samankaltaiset, eli helpoiten se onnistuu mikäli ajotyyli pysyy tismalleen samanlaisena, kuten ajoreittikin. Myös muut muuttujat tulee vertailussa eliminoida, eli ehkäpä selkeyden nimissä on syytä listata sellaiset muuttujat, jotka ainakin vaikuttavat polttoaineenkulutukseen. Niitä ovat mm.:
-Rengaspaineet sekä rengastus yleisesti
-Ulkolämpötila
-Tuuliolosuhteet
-Muu liikenne
Lisäksi mittaustapahtuman tulisi olla mahdollisimman pitkä (eli käytännössä mahdollisimman paljon ajokilometrejä per polttoainelaatu). Uskoisin, että luettelemieni muuttujien eliminoimisella pääsee jo riittävään tarkkuuteen, jotta voisi sanoa että onko polttoainelaadun vaihdoksella mitään käytännön merkitystä. Hipostelijathan ottaisivat tässä vaiheessa myöskin kaikki muut tekijät huomioon mutta sellaiselle ei ole Pentti Perusautoilijalla mitään tarvetta. Ei ainakaan ellei Pentti P-A ole tekemässä insinöörityötä polttoainelaatujen eroista.
Eräällä forumilla kerrottiin, että 500km ajon perusteella E10 nosti kulutusta noin litran verran per 100km (n.6l/100km => 7l/100km) mitä on äkkiseltään vaikea uskoa. Viidensadan kilometrin ajanjakso kun on ehdottomasti aivan liian lyhyt jotta itse polttoaineesta voisi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Tämän blogimerkinnän lopuksi saattaisin kertoa omat kokemukseni E10 ja entisen 95E5 vertailuista sekä erosta kulutukseen.
Jouluviikolla oli Saabini kulutus ajotietokoneen mukaan (itse käsin laskemalla tehdyt mittaukset kertovat sen olevan suhteellisen tarkka elukka) työmatka-ajossa 7,9-8,2l/100km. Työmatkan pituus on vajaat 60 kilometriä suuntaansa, joten päivittäin ajoa minulle tulee (tuli, siirryn takaisin koulunpenkille tässä kunhan jaksan) hieman vajaat 120km. Välipäivät olin ihan oikealla lomalla, mutta tällä viikolla eli 3.1 palasin töihin, ja tämän viikon on polttoaineenkulutus vaihdellut lukemissa 6,5-6,9l/100km, joskin alhaisimmillaan ajotietokone näytti 6,1l. Äkkiä katsottuna tässä näyttäisi olevan suorastaan herkullinen paikka ylistää E10-bensiiniä (itseasiassa tismalleen yhtä hyvät perusteet kuin aiemmin mainitsemassani foorumikirjoituksessa sen mollaamisella oli), sillä kyllähän näiden lukujen mukaan kulutus putosi sen myötä yli litran. Ai miksei? No ei niin, itseasiassa koko kulutusvertailuni on tässä muodossaan lähinnä rektumista.
Totuudenmukaisempi kuva muodostuu silloin kun kerron että ennen joulua vallitsi lähes -30 asteen pakkanen, kun taas tämän viikon on pakkanen pysytellyt -8 ja -17 celsiusasteen välillä. Vielä enemmän totuudenmukaisemman kuvan tilanteesta saa, kun kerron että lähes koko syksyn on ajotietokone näyttänyt 6,4-6,7l/100km kulutuslukemia, ja alhaisimmillaan kulutus oli 6,2 litraa sadalle (missä se pysyi jopa 1200km ajan).
Mitä tästä siis opimme? Juurikin sen mitä sanoin, eli 500 kilometriä ajoa ei kelpaa vielä mihinkään. Ei siis yhtään mihinkään, johan se tulee täyteen melkein yhden illan juoppokuskinnakissa. Eli vielä toistaen: omaa järkeä kannattaa käyttää ennenkuin kirjoittelee typeryyksiä pitkin internettiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)