Taas tänäviikonloppuna minut valtasi hetkeksi aikaa voimakas siivousvimma, kuten se nykyään tuntuu parin-kolmen viikon sykleissä tekevän. Perjantaina asioilta kotiutuessani katselin vaatimattoman kokoista asuntoani ja mietin kenties tuhannetta kertaa kuinka NÄIN pienestäkin kämpästä saa varsinaisen insinöörin pyhätön, ja kuinka näin pieneen kämppään mahtuukaan niin tuhottomasti kaikennäköistä kojetta ja rojua. Silloin etäinen mutta sitäkin voimakkaampi ääni päässäni kuiskien käski minua tarttumaan pölyrättiin ja muihin siivoamisen voimankäyttövälineisiin. Lähes hirmumyrsky Katrinan vimmalla (mutta tietenkin käänteismuodossaan) minä sitten heiluin tuhoten pölypesäkkeitä ja tappaen laumoittain villakoiria syösten mokomat pölynimurin kaikennielevään mustuuteen. Kyytiä saivat myös "arkistot" eli vuosi sitten maksettujen laskujen röykkiöt sekä muut arvatenkin todella hyödylliset asiakirjat kuten esimerkiksi eräs kokouskutsu vuodelta 2008.
Mutta kuten hirmumyrskyt yleensäkin myös minä puhalsin itseni vähitellen sammuksiin, minkä jälkeen pysähdyin katselemaan aikaansaannostani: Erittäinkin siistiä pientä opiskelijaboksia, jossa olisi voinut tarjoilla vaikka juhlaillallisen lähes kenelle tahansa tai mille seurueelle tahansa. Lattialta. Mutta kaikesta puhtauden kauneudesta ja seesteisyydestä huolimatta en ollut tyytyväinen; jotain puuttuu, jotain on liikaa, jotain vain on missä sitä ei pitäisi olla ja vice versa. Mikäli seurassani olisi ollut New Age-uskovainen tai joku muu hivenen kyseenalaisen maailmantulkinnan omaava henkilö, olisi hän huomauttanut että asunnossani on "feng shui pielessä" ja lisännyt jotain sentyylistä kuten "pahan energian virrat hallitsevat asuntoa". Feng shui. Vielä jokunen vuosi takaperin olisin esittänyt röyhkeän retorisen kysymyksen, sellaisen jonka voi esittää vain nuoren iän suomalla kapeakatseisuudella: "mikä vitun feng sui". Ja olisin nauranut röhönaurut päälle. Mutta vuodet eivät ole kohdelleet hellästi minuakaan, sillä nykyään nauraisin huomattavasti vähemmän tälle mystiselle "feng shuille". En tietenkään tarkoita että olisin alkanut uskomaan mystisten energiavirtojen kuljeksivan omassa asunnossani, päinvastoin. Ei minun asunnossani vallitse muita kuin normaaleja energioita, juuri niitä mitä mistä tahansa universumin kolkasta voi olettaa löytyvän. Tämä pielessäolemisen tunne johtui siis suurimmaksi osaksi yksinomaan fotoneista (eli sähkömagnetismin välittäjähiukkasista) jotka ovat sironneet erinäisten objektien pinnoista jonka jälkeen ne ovat kulkeutuneet heijastuksena silmieni vastaanottimiin, jotka taas ovat muuntaneet nämä heiveröiset sähköiset RGB-impulssit aivojeni ymmärtämään muotoon jotta ne voisivat muodostaa kuvan ympäristöstään (tässä vaiheessa insinööriosa aivoistani pohtii mahdollisuutta kulkea helpoimman kautta eli "vääristää" todellisuutta erilaisin valaistuksin...). Eli vaikken mystisiin energiavirtoihin uskokaan on silti taivahan tosi että kämppäni sisustus on pielessä pahemman kerran ja asialle tarttis varmaan tehrä jotain.
On hämmentävää huomata yhtäkkiä ymmärtävänsä ihmisryhmää jota tähän mennessä olen pitänyt lähinnä nollatulosta tekevinä suojatyöntekijöinä, eli sisustussuunnittelijoita (ainakin hyvin alkeellisella tasolla! Ei kai kukaan normaalein tai heikoin taiteellisin lahjoin varustettu voi muuten heitä ymmärtääkään). Vieläkin hämmentävämpänä koin tunteen avuttomuudesta tämän mystisen sisustusdilemman ratkaisemisessa. Enkä muuten tiedä vieläkään että mitä ihmettä minä sisustukselleni tekisin kun en osaa esittää kysymystäkään oikein. Toistaiseksi olen siis tyytynyt yksinkertaisimpaan ratkaisuun: valot pois ja unohda.
Kaiken tämän kummallisuuden keskellä pysähdyin pohtimaan kolmattakin seikkaa: Olenko minä tulossa vanhaksi? Kenties koko siivousvimma ja ylipäätään sisustuksen kohdallaanolemisen pohtiminen ovat vain etäisiä ensiaaltoja, tulevasta kolmenkympin kriisistä varoittavia signaaleja mieleni syvyyksistä. "Piru tietää vaan ei kerro" sanoo sananlasku. Klassisiin piruihin en usko, enkä tämän maailman pirujen usko tietoa omaavan joten itse kai se pitää tämäkin asia selvittää. Ajan kanssa.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
Päivi Räsänen, kirkko ja homoillan jälkiliukkaat
Iltalehti kertoo, että Kristillinen medialiitto antoi Päivi Räsäselle tunnustuksen nimeltä vuoden kristillinen mediateko. Palkinnon takana kummittelee kohuksi noussut Ajankohtaisen kakkosen homoilta-keskustelu (voi että kun minua syntistä vieläkin naurattaa miten hyvin ohjelman nimi osasikin sopia teemaan) perusteluiksi kerrotaan seuraavaa: "Keskustelu pakotti lähes jokaisen suomalaisen miettimään omaa suhdettaan ihmiseen, itseensä, kristinuskoon ja Jumalaan." Kirkkoa Ak:n homoilta ei kuitenkaan miellyttänyt (eikä liioin Räsänen avoimine mielipiteineen) ja SENin (Suomen Ekumeeninen neuvosto) pääsihteeri Heikki Huttunen katsoo ettei "Räsäsen saama palkinto palvele kristittyjen yhteyttä".
Entä miten tämä liioin minua kiinnostaa? No, henkilökohtaisesti katson että Räsäsen saama palkinto oli osoitettu oikealle ihmiselle ja palkinnon myöntämisen perustelutkin ovat sangen pitävät, sillä homoilta-keskustelu todellakin "pakotti" suomalaiset miettimään omaa suhdettaan kristinuskoon ja kirkkoon. Ja ilmeisen hienosti miettivätkin sillä homoillan saldoksi saatiin reilut 50 000 kirkosta eronnutta mikä ei kiihkokristinuskoon (mitä Päivi Räsänen mitä ilmeisimmin edustaa) jyrkästi suhtautuvan ateistin silmissä näytä lainkaan hassummalta tulokselta. Tulos on itseasiassa jopa niin hyvä, että liekkö skepsis ry ja vapaa-ajattelijat ovat yhdessäkään saaneet moista tulosta tehdyksi niinkin lyhyessä ajassa kuin pari kuukautta.
No, eihän se kirkosta eroaminen tietenkään mikään paras tapa ole osoittaa mieltään jyrkkää ja ahdasmielistä uskontoa/uskovaisuutta kohtaan mutta onpahan se edes jotakin. Ja signaali on nyt annettu että ei edes kirkollisveronalaiset aio ihan mitä tahansa katsoa.
PS. Kirjoittamisissani on ollut, ja tulee vielä hetken melko varmasti olemaankin, pientä hiljaiseloa sillä alkanut kuukausi on osoittanut että insinööriopinnot osaavat vithumaisimmillaan olla kohtalaisen raskaita. Tunnen pienen pistoksen jossakin sisälläni tämän luovan laiskuustauon johdosta mutta ei auta itku markkinoilla. Juttuvinkkejä ja palautetta kaipaan kuitenkin kuten aina muulloinkin, joten sitä saa, kannattaa ja pitää lähettää vaikkapa tämän tekstin alapuolella sijaitsevan harvinaislaatuisen näppärän kommenttilaatikon kautta.
PPS. Moottoripyöräkuume nousi tänään lähes valon tyhjiönopeudella korkeampiin sfääreihin ja tälle syynä ovat kaksi internetin toistaiseksi kirotuinta sivua: Nettimoto ja youtube. Että vähänkään pyöräkuumeen kanssa kiikunkaakunelävät; varokaa! Etenkin kahden em.sivun kombinaatio voi aiheuttaa pahimmillaan unettomia öitä ja Touretten oireyhtymään kuuluvaa motorcyclaliaa jonka oireina ovat sekavat moottoriöljynkatkuiset ajatukset ja kaasukahvan kääntämistä muistuttavat oikean käden pakkoliikkeet huulten päristelyn saattamana.
PPPS. Pääsin tänään myös eräästä vitsauksesta eroon, nimittäin siitä että kuppiin kaadettu kahvi yleensä jäähtyy liiaksi ennenkuin sen saa juotua. Tässä tuli avukseni YleX joka toimitti minulle uuden termoskamunsa (eli termosmuki tai termoskannu, eivät tiedä itsekään mikä se on) palkkiona erään kilpailun voittamisesta. YleX:lle tästä suuri kiitos, nyt voi kahvia nauttia tietokoneen ääressä keskeytyksettä vaikka koko illan!
Entä miten tämä liioin minua kiinnostaa? No, henkilökohtaisesti katson että Räsäsen saama palkinto oli osoitettu oikealle ihmiselle ja palkinnon myöntämisen perustelutkin ovat sangen pitävät, sillä homoilta-keskustelu todellakin "pakotti" suomalaiset miettimään omaa suhdettaan kristinuskoon ja kirkkoon. Ja ilmeisen hienosti miettivätkin sillä homoillan saldoksi saatiin reilut 50 000 kirkosta eronnutta mikä ei kiihkokristinuskoon (mitä Päivi Räsänen mitä ilmeisimmin edustaa) jyrkästi suhtautuvan ateistin silmissä näytä lainkaan hassummalta tulokselta. Tulos on itseasiassa jopa niin hyvä, että liekkö skepsis ry ja vapaa-ajattelijat ovat yhdessäkään saaneet moista tulosta tehdyksi niinkin lyhyessä ajassa kuin pari kuukautta.
No, eihän se kirkosta eroaminen tietenkään mikään paras tapa ole osoittaa mieltään jyrkkää ja ahdasmielistä uskontoa/uskovaisuutta kohtaan mutta onpahan se edes jotakin. Ja signaali on nyt annettu että ei edes kirkollisveronalaiset aio ihan mitä tahansa katsoa.
PS. Kirjoittamisissani on ollut, ja tulee vielä hetken melko varmasti olemaankin, pientä hiljaiseloa sillä alkanut kuukausi on osoittanut että insinööriopinnot osaavat vithumaisimmillaan olla kohtalaisen raskaita. Tunnen pienen pistoksen jossakin sisälläni tämän luovan laiskuustauon johdosta mutta ei auta itku markkinoilla. Juttuvinkkejä ja palautetta kaipaan kuitenkin kuten aina muulloinkin, joten sitä saa, kannattaa ja pitää lähettää vaikkapa tämän tekstin alapuolella sijaitsevan harvinaislaatuisen näppärän kommenttilaatikon kautta.
PPS. Moottoripyöräkuume nousi tänään lähes valon tyhjiönopeudella korkeampiin sfääreihin ja tälle syynä ovat kaksi internetin toistaiseksi kirotuinta sivua: Nettimoto ja youtube. Että vähänkään pyöräkuumeen kanssa kiikunkaakunelävät; varokaa! Etenkin kahden em.sivun kombinaatio voi aiheuttaa pahimmillaan unettomia öitä ja Touretten oireyhtymään kuuluvaa motorcyclaliaa jonka oireina ovat sekavat moottoriöljynkatkuiset ajatukset ja kaasukahvan kääntämistä muistuttavat oikean käden pakkoliikkeet huulten päristelyn saattamana.
PPPS. Pääsin tänään myös eräästä vitsauksesta eroon, nimittäin siitä että kuppiin kaadettu kahvi yleensä jäähtyy liiaksi ennenkuin sen saa juotua. Tässä tuli avukseni YleX joka toimitti minulle uuden termoskamunsa (eli termosmuki tai termoskannu, eivät tiedä itsekään mikä se on) palkkiona erään kilpailun voittamisesta. YleX:lle tästä suuri kiitos, nyt voi kahvia nauttia tietokoneen ääressä keskeytyksettä vaikka koko illan!
tiistai 18. tammikuuta 2011
Urheilu on vakava asia
Minna kauppi valittiin 10.11 Urheilugaalassa vuoden 2010-urheilijaksi, ja täytyy myöntää että täysin perustellusti. Tytön meriitit ovat vaikuttavat lähes millä tahansa mittapuulla arvioiden. Ja nättikin hän on vielä sekä kaikesta päätellen asialleen omistautunut.
Mutta pahat voimat ovat silti selvästikin liikkeellä: Minna Kauppi nimittäin kehtasi Urheilugaalassa tehdä jotakin täysin tyrmistyttävää: olla nimittäin onnellinen ja kehtasipa vielä julkisesti esittää sen! Tämä on Iltalehden mukaan saanut ihmiset lähettämään Kaupille "runsaasti negatiivista palautetta". On ilo nähdä että Kansa tietää milloin ei ihminen saa olla mielissään ja onnellinen, sillä onhan se nyt selviö että kun URHEILU on kyseessä niin tässä maassa niin ei silloin pelehditä! Otsarypyt kunniaan ja suupielet alaspäin suunnattuna sanontaa mukaillen "sepalus auki eikun rinta leukaa vasten ja kohti uusia nöyryytyksiä".
Vai eikö edes vähän pitäisi riemuita? Edes vähän? No tottakai pitäisi! Vaikka myönnänkin että Urheilugaala on astetta vakavamielisempi tapahtuma eikä vuoden urheilijan palkintoakaan kevyin perustein myönnetä, on tällä kertaa pipo tai karvalakki (tai muut päässäpidettävät vaatekappaleet) vedetty aivan liian syvälle ja hatun kokokin tuntuu olevan näillä sankareilla monta numeroa liian pieni. Kun itse katselen iltalehden kuvia gaalasta ja Minnan voitontuuletuksia tuntuu että ilo suorastaan säkenöi tytöstä kuvankin välityksellä ja parille otokselle naurahdinkin. Vaikka olenkin suhteellisen vakavamielinen ihminen, on minusta silti ilo nähdä että maailmaan ja Suomeen mahtuu sellaisiakin ilon irti ottavia (ja sen myös näyttäviä) urheilijoita kuin Minna. Ei elämä eikä urheilu ole niin vakavaa.
Lukiessani uutista Minna Kaupin kaameista tekosista nousi mieleeni elävästi Esko Valtaojan kirjassaan kertoma jutuntynkö kuinka hän kirjoitti (muistaakseni) Turun Sanomiin kolumnin missä hän osoitti että harmageddon ei ole tulossa aivan lähiaikoina eikä mualima itseasiassa olekaan niin paha paikka kuin päivälehtiä seuraamalla voisi kuvitella. Itseasiassa maailmassa eivät ole asiat olleet koskaan paremmin hänen mukaansa, ja kun väitettä pysähtyy miettimään niin ei Valtaoja kovin väärässäkään ole. Jokatapauksessa kolumni oli herättänyt runsaasti vastustusta ja sitä olivat kommentoineet mm.Turun kristilliset asiantuntijat (liekkö jopa piispa itse?) sekä Joukko Huolestuneita Kansalaisia (käsite on hieno!) ja palautteen lomassa ihmiset olivat udelleet että eikö ole moraalitonta väittää moisia asioita. Kirja missä hän tapauksesta kertoi mahtoi olla Avoin Tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Itseasiassa suosittelen lukemaan Hänen koko kirjallisen tuotantonsa.
Mutta kuitenkin; mikäli sattuu käymään niin että jokin tulevista vuoden urheilijoista tämän kirjoituksen bongaa, haastan hänet tässä ja nyt vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen palkintojenjakogaalassa! Ilo irti ja rommia pöytään! Revetköön mekot ja muut juhlavaatteet, niitä saa kaupasta ja riemusta ne ovat pieni hinta.
Mutta pahat voimat ovat silti selvästikin liikkeellä: Minna Kauppi nimittäin kehtasi Urheilugaalassa tehdä jotakin täysin tyrmistyttävää: olla nimittäin onnellinen ja kehtasipa vielä julkisesti esittää sen! Tämä on Iltalehden mukaan saanut ihmiset lähettämään Kaupille "runsaasti negatiivista palautetta". On ilo nähdä että Kansa tietää milloin ei ihminen saa olla mielissään ja onnellinen, sillä onhan se nyt selviö että kun URHEILU on kyseessä niin tässä maassa niin ei silloin pelehditä! Otsarypyt kunniaan ja suupielet alaspäin suunnattuna sanontaa mukaillen "sepalus auki eikun rinta leukaa vasten ja kohti uusia nöyryytyksiä".
Vai eikö edes vähän pitäisi riemuita? Edes vähän? No tottakai pitäisi! Vaikka myönnänkin että Urheilugaala on astetta vakavamielisempi tapahtuma eikä vuoden urheilijan palkintoakaan kevyin perustein myönnetä, on tällä kertaa pipo tai karvalakki (tai muut päässäpidettävät vaatekappaleet) vedetty aivan liian syvälle ja hatun kokokin tuntuu olevan näillä sankareilla monta numeroa liian pieni. Kun itse katselen iltalehden kuvia gaalasta ja Minnan voitontuuletuksia tuntuu että ilo suorastaan säkenöi tytöstä kuvankin välityksellä ja parille otokselle naurahdinkin. Vaikka olenkin suhteellisen vakavamielinen ihminen, on minusta silti ilo nähdä että maailmaan ja Suomeen mahtuu sellaisiakin ilon irti ottavia (ja sen myös näyttäviä) urheilijoita kuin Minna. Ei elämä eikä urheilu ole niin vakavaa.
Lukiessani uutista Minna Kaupin kaameista tekosista nousi mieleeni elävästi Esko Valtaojan kirjassaan kertoma jutuntynkö kuinka hän kirjoitti (muistaakseni) Turun Sanomiin kolumnin missä hän osoitti että harmageddon ei ole tulossa aivan lähiaikoina eikä mualima itseasiassa olekaan niin paha paikka kuin päivälehtiä seuraamalla voisi kuvitella. Itseasiassa maailmassa eivät ole asiat olleet koskaan paremmin hänen mukaansa, ja kun väitettä pysähtyy miettimään niin ei Valtaoja kovin väärässäkään ole. Jokatapauksessa kolumni oli herättänyt runsaasti vastustusta ja sitä olivat kommentoineet mm.Turun kristilliset asiantuntijat (liekkö jopa piispa itse?) sekä Joukko Huolestuneita Kansalaisia (käsite on hieno!) ja palautteen lomassa ihmiset olivat udelleet että eikö ole moraalitonta väittää moisia asioita. Kirja missä hän tapauksesta kertoi mahtoi olla Avoin Tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Itseasiassa suosittelen lukemaan Hänen koko kirjallisen tuotantonsa.
Mutta kuitenkin; mikäli sattuu käymään niin että jokin tulevista vuoden urheilijoista tämän kirjoituksen bongaa, haastan hänet tässä ja nyt vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen palkintojenjakogaalassa! Ilo irti ja rommia pöytään! Revetköön mekot ja muut juhlavaatteet, niitä saa kaupasta ja riemusta ne ovat pieni hinta.
 |
| Minna Kauppi näyttää urheilugaalassa mallia kuinka palkintoja tulee oikeaoppisesti käsitellä poseeratessa. |
perjantai 7. tammikuuta 2011
Etanolihysteriaa
E10-bensiini korvasi nyt entisen 95E5-laadun kuten kuuluikin, ja tämähän on herättänyt epäluuloisissa autoilijoissa vähän jos minkäsorttista mielipidettä ja ennakkoasennetta, ainakin mikäli nettiforumeita on lukeminen. Kyseiseen polttoaineeseen kun liittyy hyvin vahvoja ennakkoasenteita vähän puolin ja toisin, joskin kenties hieman perisuomalaiseen tapaan normiautoilijan ennakkoasenteet ovat kokemukseni mukaan olleet enemmän niitä negatiivisia, ellei jopa vihaisia.
Kyseinen polttoaine on siis ollut nyt noin viikon ajan myytävänä, mutta jo nyt on silmiini ja korviini kantautunut tietoa mm.kasvaneesta kulutuksesta, moottorin häiriökäytöksistä sekä muista vastaavista. Tästä syystä ajattelin laatia tämän kirjoituksenkin, joka toivottavasti laittaa edes vähän näille epäileville tuomaille aivotoimintaan liikettä ennenkuin he vetävät perusteettomia johtopäätöksiä ja tuomitsevat automaattisesti E10-laadun kadotukseen ja helvetintulien polttoaineeksi.
Eli lähtöasetelmahan on, että uudessa E10:ssä on etanolia maksimissaan 10%, kun entisessä 95E5:ssä sitä oli, kuten fiksut saattavat arvatakin, enintään 5 tilavuusprosenttia. Etanolisekoitteisen bensiinin haittavaikutuksista on kerrottu, että tietyt kumiseokset sekä muut polttoainelaitteiston osat saattavat etanolin vaikutuksesta syöpyä ajanmyötä jolloin tuloksena voi olla vakaviakin vaurioita (mm.ranskassa paloi auto etanolin haurastettua polttoaineletkua, joka alkoi sitten vuotaa moottoritilaan). E10bensiini.fi-mukaan myös polttoaineen kulutus voi kasvaa. sillä etanolin energiasisältö on hivenen heikompi kuin bensiinillä (myös muita pitkän ajan päästä näkyviä vaikutuksia voi etanoli aiheuttaa, mutta ne ovat enemmänkin venepuolen ongelmia, enkä siksi käsittele niitä tässä).
Eli toisinsanoen, näillä tiedoilla ei vielä mikään anna olettaa, että moottorin käytös muuttuisi juurikaan E10:llä, sillä itse palotapahtuma ei mainittavasti eroa 95E5 bensiinillä tapahtuvasta. En ole myöskään törmännyt ainoaankaan asiantuntijalausuntoon, joka antaisi syytä epäillä moista (normaaliälyllä ja normaalitiedolla varustettu voi aina vedota asiantuntijalausuntoihin, eikä siinä ole mitään väärää. Nehän sitä ovat niitä asiantuntijoita ja saavat siitä vielä palkkaakin). Ainakin minä olen utelias näkemään sen moottorin, joka hajoaa eekymppiin siirtymisen johdosta (siis sellaisen auton moottorin, jonka pitäisi toimia E10:llä). Ilmaantuvia tiivistevikoja ja muita ei ainakaan suorilta kannata hölmönä pistää uuden polttoainelaadun piikkiin, sillä rikkoutuvat ja kovettuvat tiivisteet ovat olleet kautta autohistorian melkolailla tavanomainen vika. Eli omaa järkeä soveltaen vikatilanteen sattuessa kannattaa tosiaankin miettiä että mikä on syy ja mikä on seuraus, ja että liittyykö koko polttoaineenvaihdos vikatilanteeseen mitenkään ja jätetään goddidit(tai siis tässä tapauksessa etanolididit)-argumentit kreationisteille ja muille hörhöilijöille.
Polttoaineenkulutus onkin sitten asia, josta voi tarinoida hieman enemmänkin. Lienee sanomattakin selvää (siis pitäisi olla), että mitattaessa kahden eri polttoainelaadun bensankulutusta on olosuhteiden oltava mahdollisimman lähelle samankaltaiset, eli helpoiten se onnistuu mikäli ajotyyli pysyy tismalleen samanlaisena, kuten ajoreittikin. Myös muut muuttujat tulee vertailussa eliminoida, eli ehkäpä selkeyden nimissä on syytä listata sellaiset muuttujat, jotka ainakin vaikuttavat polttoaineenkulutukseen. Niitä ovat mm.:
-Rengaspaineet sekä rengastus yleisesti
-Ulkolämpötila
-Tuuliolosuhteet
-Muu liikenne
Lisäksi mittaustapahtuman tulisi olla mahdollisimman pitkä (eli käytännössä mahdollisimman paljon ajokilometrejä per polttoainelaatu). Uskoisin, että luettelemieni muuttujien eliminoimisella pääsee jo riittävään tarkkuuteen, jotta voisi sanoa että onko polttoainelaadun vaihdoksella mitään käytännön merkitystä. Hipostelijathan ottaisivat tässä vaiheessa myöskin kaikki muut tekijät huomioon mutta sellaiselle ei ole Pentti Perusautoilijalla mitään tarvetta. Ei ainakaan ellei Pentti P-A ole tekemässä insinöörityötä polttoainelaatujen eroista.
Eräällä forumilla kerrottiin, että 500km ajon perusteella E10 nosti kulutusta noin litran verran per 100km (n.6l/100km => 7l/100km) mitä on äkkiseltään vaikea uskoa. Viidensadan kilometrin ajanjakso kun on ehdottomasti aivan liian lyhyt jotta itse polttoaineesta voisi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Tämän blogimerkinnän lopuksi saattaisin kertoa omat kokemukseni E10 ja entisen 95E5 vertailuista sekä erosta kulutukseen.
Jouluviikolla oli Saabini kulutus ajotietokoneen mukaan (itse käsin laskemalla tehdyt mittaukset kertovat sen olevan suhteellisen tarkka elukka) työmatka-ajossa 7,9-8,2l/100km. Työmatkan pituus on vajaat 60 kilometriä suuntaansa, joten päivittäin ajoa minulle tulee (tuli, siirryn takaisin koulunpenkille tässä kunhan jaksan) hieman vajaat 120km. Välipäivät olin ihan oikealla lomalla, mutta tällä viikolla eli 3.1 palasin töihin, ja tämän viikon on polttoaineenkulutus vaihdellut lukemissa 6,5-6,9l/100km, joskin alhaisimmillaan ajotietokone näytti 6,1l. Äkkiä katsottuna tässä näyttäisi olevan suorastaan herkullinen paikka ylistää E10-bensiiniä (itseasiassa tismalleen yhtä hyvät perusteet kuin aiemmin mainitsemassani foorumikirjoituksessa sen mollaamisella oli), sillä kyllähän näiden lukujen mukaan kulutus putosi sen myötä yli litran. Ai miksei? No ei niin, itseasiassa koko kulutusvertailuni on tässä muodossaan lähinnä rektumista.
Totuudenmukaisempi kuva muodostuu silloin kun kerron että ennen joulua vallitsi lähes -30 asteen pakkanen, kun taas tämän viikon on pakkanen pysytellyt -8 ja -17 celsiusasteen välillä. Vielä enemmän totuudenmukaisemman kuvan tilanteesta saa, kun kerron että lähes koko syksyn on ajotietokone näyttänyt 6,4-6,7l/100km kulutuslukemia, ja alhaisimmillaan kulutus oli 6,2 litraa sadalle (missä se pysyi jopa 1200km ajan).
Mitä tästä siis opimme? Juurikin sen mitä sanoin, eli 500 kilometriä ajoa ei kelpaa vielä mihinkään. Ei siis yhtään mihinkään, johan se tulee täyteen melkein yhden illan juoppokuskinnakissa. Eli vielä toistaen: omaa järkeä kannattaa käyttää ennenkuin kirjoittelee typeryyksiä pitkin internettiä.
Kyseinen polttoaine on siis ollut nyt noin viikon ajan myytävänä, mutta jo nyt on silmiini ja korviini kantautunut tietoa mm.kasvaneesta kulutuksesta, moottorin häiriökäytöksistä sekä muista vastaavista. Tästä syystä ajattelin laatia tämän kirjoituksenkin, joka toivottavasti laittaa edes vähän näille epäileville tuomaille aivotoimintaan liikettä ennenkuin he vetävät perusteettomia johtopäätöksiä ja tuomitsevat automaattisesti E10-laadun kadotukseen ja helvetintulien polttoaineeksi.
Eli lähtöasetelmahan on, että uudessa E10:ssä on etanolia maksimissaan 10%, kun entisessä 95E5:ssä sitä oli, kuten fiksut saattavat arvatakin, enintään 5 tilavuusprosenttia. Etanolisekoitteisen bensiinin haittavaikutuksista on kerrottu, että tietyt kumiseokset sekä muut polttoainelaitteiston osat saattavat etanolin vaikutuksesta syöpyä ajanmyötä jolloin tuloksena voi olla vakaviakin vaurioita (mm.ranskassa paloi auto etanolin haurastettua polttoaineletkua, joka alkoi sitten vuotaa moottoritilaan). E10bensiini.fi-mukaan myös polttoaineen kulutus voi kasvaa. sillä etanolin energiasisältö on hivenen heikompi kuin bensiinillä (myös muita pitkän ajan päästä näkyviä vaikutuksia voi etanoli aiheuttaa, mutta ne ovat enemmänkin venepuolen ongelmia, enkä siksi käsittele niitä tässä).
Eli toisinsanoen, näillä tiedoilla ei vielä mikään anna olettaa, että moottorin käytös muuttuisi juurikaan E10:llä, sillä itse palotapahtuma ei mainittavasti eroa 95E5 bensiinillä tapahtuvasta. En ole myöskään törmännyt ainoaankaan asiantuntijalausuntoon, joka antaisi syytä epäillä moista (normaaliälyllä ja normaalitiedolla varustettu voi aina vedota asiantuntijalausuntoihin, eikä siinä ole mitään väärää. Nehän sitä ovat niitä asiantuntijoita ja saavat siitä vielä palkkaakin). Ainakin minä olen utelias näkemään sen moottorin, joka hajoaa eekymppiin siirtymisen johdosta (siis sellaisen auton moottorin, jonka pitäisi toimia E10:llä). Ilmaantuvia tiivistevikoja ja muita ei ainakaan suorilta kannata hölmönä pistää uuden polttoainelaadun piikkiin, sillä rikkoutuvat ja kovettuvat tiivisteet ovat olleet kautta autohistorian melkolailla tavanomainen vika. Eli omaa järkeä soveltaen vikatilanteen sattuessa kannattaa tosiaankin miettiä että mikä on syy ja mikä on seuraus, ja että liittyykö koko polttoaineenvaihdos vikatilanteeseen mitenkään ja jätetään goddidit(tai siis tässä tapauksessa etanolididit)-argumentit kreationisteille ja muille hörhöilijöille.
Polttoaineenkulutus onkin sitten asia, josta voi tarinoida hieman enemmänkin. Lienee sanomattakin selvää (siis pitäisi olla), että mitattaessa kahden eri polttoainelaadun bensankulutusta on olosuhteiden oltava mahdollisimman lähelle samankaltaiset, eli helpoiten se onnistuu mikäli ajotyyli pysyy tismalleen samanlaisena, kuten ajoreittikin. Myös muut muuttujat tulee vertailussa eliminoida, eli ehkäpä selkeyden nimissä on syytä listata sellaiset muuttujat, jotka ainakin vaikuttavat polttoaineenkulutukseen. Niitä ovat mm.:
-Rengaspaineet sekä rengastus yleisesti
-Ulkolämpötila
-Tuuliolosuhteet
-Muu liikenne
Lisäksi mittaustapahtuman tulisi olla mahdollisimman pitkä (eli käytännössä mahdollisimman paljon ajokilometrejä per polttoainelaatu). Uskoisin, että luettelemieni muuttujien eliminoimisella pääsee jo riittävään tarkkuuteen, jotta voisi sanoa että onko polttoainelaadun vaihdoksella mitään käytännön merkitystä. Hipostelijathan ottaisivat tässä vaiheessa myöskin kaikki muut tekijät huomioon mutta sellaiselle ei ole Pentti Perusautoilijalla mitään tarvetta. Ei ainakaan ellei Pentti P-A ole tekemässä insinöörityötä polttoainelaatujen eroista.
Eräällä forumilla kerrottiin, että 500km ajon perusteella E10 nosti kulutusta noin litran verran per 100km (n.6l/100km => 7l/100km) mitä on äkkiseltään vaikea uskoa. Viidensadan kilometrin ajanjakso kun on ehdottomasti aivan liian lyhyt jotta itse polttoaineesta voisi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Tämän blogimerkinnän lopuksi saattaisin kertoa omat kokemukseni E10 ja entisen 95E5 vertailuista sekä erosta kulutukseen.
Jouluviikolla oli Saabini kulutus ajotietokoneen mukaan (itse käsin laskemalla tehdyt mittaukset kertovat sen olevan suhteellisen tarkka elukka) työmatka-ajossa 7,9-8,2l/100km. Työmatkan pituus on vajaat 60 kilometriä suuntaansa, joten päivittäin ajoa minulle tulee (tuli, siirryn takaisin koulunpenkille tässä kunhan jaksan) hieman vajaat 120km. Välipäivät olin ihan oikealla lomalla, mutta tällä viikolla eli 3.1 palasin töihin, ja tämän viikon on polttoaineenkulutus vaihdellut lukemissa 6,5-6,9l/100km, joskin alhaisimmillaan ajotietokone näytti 6,1l. Äkkiä katsottuna tässä näyttäisi olevan suorastaan herkullinen paikka ylistää E10-bensiiniä (itseasiassa tismalleen yhtä hyvät perusteet kuin aiemmin mainitsemassani foorumikirjoituksessa sen mollaamisella oli), sillä kyllähän näiden lukujen mukaan kulutus putosi sen myötä yli litran. Ai miksei? No ei niin, itseasiassa koko kulutusvertailuni on tässä muodossaan lähinnä rektumista.
Totuudenmukaisempi kuva muodostuu silloin kun kerron että ennen joulua vallitsi lähes -30 asteen pakkanen, kun taas tämän viikon on pakkanen pysytellyt -8 ja -17 celsiusasteen välillä. Vielä enemmän totuudenmukaisemman kuvan tilanteesta saa, kun kerron että lähes koko syksyn on ajotietokone näyttänyt 6,4-6,7l/100km kulutuslukemia, ja alhaisimmillaan kulutus oli 6,2 litraa sadalle (missä se pysyi jopa 1200km ajan).
Mitä tästä siis opimme? Juurikin sen mitä sanoin, eli 500 kilometriä ajoa ei kelpaa vielä mihinkään. Ei siis yhtään mihinkään, johan se tulee täyteen melkein yhden illan juoppokuskinnakissa. Eli vielä toistaen: omaa järkeä kannattaa käyttää ennenkuin kirjoittelee typeryyksiä pitkin internettiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)