Urheilu on vakava asia

Minna kauppi valittiin 10.11 Urheilugaalassa vuoden 2010-urheilijaksi, ja täytyy myöntää että täysin perustellusti. Tytön meriitit ovat vaikuttavat lähes millä tahansa mittapuulla arvioiden.  Ja nättikin hän on vielä sekä kaikesta päätellen asialleen omistautunut.

Mutta pahat voimat ovat silti selvästikin liikkeellä: Minna Kauppi nimittäin kehtasi Urheilugaalassa tehdä jotakin täysin tyrmistyttävää: olla nimittäin onnellinen ja kehtasipa vielä julkisesti esittää sen! Tämä on Iltalehden mukaan saanut ihmiset lähettämään Kaupille "runsaasti negatiivista palautetta". On ilo nähdä että Kansa tietää milloin ei ihminen saa olla mielissään ja onnellinen, sillä onhan se nyt selviö että kun URHEILU on kyseessä niin tässä maassa niin ei silloin pelehditä! Otsarypyt kunniaan ja suupielet alaspäin suunnattuna sanontaa mukaillen "sepalus auki eikun rinta leukaa vasten ja kohti uusia nöyryytyksiä".

Vai eikö edes vähän pitäisi riemuita? Edes vähän? No tottakai pitäisi! Vaikka myönnänkin että Urheilugaala on astetta vakavamielisempi tapahtuma eikä vuoden urheilijan palkintoakaan kevyin perustein myönnetä, on tällä kertaa pipo tai karvalakki (tai muut päässäpidettävät vaatekappaleet) vedetty aivan liian syvälle ja hatun kokokin tuntuu olevan näillä sankareilla monta numeroa liian pieni. Kun itse katselen iltalehden kuvia gaalasta ja Minnan voitontuuletuksia tuntuu että ilo suorastaan säkenöi tytöstä kuvankin välityksellä ja parille otokselle naurahdinkin. Vaikka olenkin suhteellisen vakavamielinen ihminen, on minusta silti ilo nähdä että maailmaan ja Suomeen mahtuu sellaisiakin ilon irti ottavia (ja sen myös näyttäviä) urheilijoita kuin Minna. Ei elämä eikä urheilu ole niin vakavaa.

Lukiessani uutista Minna Kaupin kaameista tekosista nousi mieleeni elävästi Esko Valtaojan kirjassaan kertoma jutuntynkö kuinka hän kirjoitti (muistaakseni) Turun Sanomiin kolumnin missä hän osoitti että harmageddon ei ole tulossa aivan lähiaikoina eikä mualima itseasiassa olekaan niin paha paikka kuin päivälehtiä seuraamalla voisi kuvitella. Itseasiassa maailmassa eivät ole asiat olleet koskaan paremmin hänen mukaansa, ja kun väitettä pysähtyy miettimään niin ei Valtaoja kovin väärässäkään ole. Jokatapauksessa kolumni oli herättänyt runsaasti vastustusta ja sitä olivat kommentoineet mm.Turun kristilliset asiantuntijat (liekkö jopa piispa itse?) sekä Joukko Huolestuneita Kansalaisia (käsite on hieno!) ja palautteen lomassa ihmiset olivat udelleet että eikö ole moraalitonta väittää moisia asioita. Kirja missä hän tapauksesta kertoi mahtoi olla Avoin Tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Itseasiassa suosittelen lukemaan Hänen koko kirjallisen tuotantonsa.

Mutta kuitenkin; mikäli sattuu käymään niin että jokin tulevista vuoden urheilijoista tämän kirjoituksen bongaa, haastan hänet tässä ja nyt vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen palkintojenjakogaalassa! Ilo irti ja rommia pöytään! Revetköön mekot ja muut juhlavaatteet, niitä saa kaupasta ja riemusta ne ovat pieni hinta.

Minna Kauppi näyttää urheilugaalassa mallia kuinka palkintoja tulee oikeaoppisesti käsitellä poseeratessa.