Syksy, tuo pimeyden lordin Talven parjattu morsian, suvaitsee jälleen saapua luoksemme. Viime päivinä merkit ovat olleet Oulun korkeudella luettavissa päivien viilenemisestä sekä Forecan sääennusteen graafista, joka kertoo päivän ja yön lämpötilaerojen kasvaneen radikaalisti jopa niinkin lyhyen ajanjakson kuin viimeisen parin viikon aikana. Hieman kiistanalaisempi syksyn lähestymisestä kertova merkki on myös valon itsensä "muuttuminen" jonka minun lisäkseni havaitsee ainakin muutama tuntemani ihminen. Kiistanalainen siksi koska kaikki eivät tätä tunnu huomaavan ja toisaalta tieteellinen selityskin on vielä ainakin minulle hieman puutteellinen; valon muuttuminen johtuu ilmassa leijailevien pienhiukkasten määrän (ja myös ilmeisesti laadun) muuttumisesta. Toinen mahdollinen, joskin oma, selitykseni ilmiölle on maanläheisempi; puiden lehdet, ruoho sekä muu kasvusto alkaa pikkuhiljaa varautumaan talven tuloon ja niiden väritys muuttuu. Tämän voisi tarkkaavainen ihminen kenties havaita ennen todella näkyviä muutoksia. Kolmas ja jälleen oma selitykseni on, että ilmiö on vain omaa kuvitelmaani.
Syksyn saapuminen tuo mukanaan myös helpotuksen kaltaisilleni kylmäverisille ihmisille, jotka olivat vielä pari viikkoa sitten tukahtua vallitseviin helteisiin ja kuumuuteen. Ilman viilentyessä olen itse ainakin virkistynyt huomattavasti, sillä kaikkea energiaa ei tarvitse enää kuluttaa kehon jäähdyttämiseen sekä jopa sellainenkin ylellisyys kuin nukkuminen on mahdollista ilman että tarvitsee aamuisin herätä hien valtamerestä oloon, joka on kuin olisi vuosisadan krapulassa. Ja kyllä, myös pahemmassakin krapulassa herääminen on hivenen mukavampaa kun ei ole jo valmiiksi niin hävyttömän kuuma...
Syksyyn kuuluu erottamattomana osana myös iltojen ja öiden hämärtyminen toisin kuin kesällä, jolloin iltaisin hämärtyy parhaimmillaankin vain muisti ja sekin kalliin alkoholin myötävaikutuksella. On upea fiilis kävellä pimenevässä syysillassa ja tervehtiä pitkän kesän jälkeen ensimmäisiä taivaankannelle tuikkimaan syttyviä tähtiä ja planeettoja, joista kirkkaimpana loistaa tällä hetkellä Jupiter, tuo muinaisten roomalaisten jumalkaartin piällysmies. Tähtiä pälyillessä voi myös hetken antaa itsensä olla lapsi jälleen ja viettää tovin jos toisenkin tähtikuvioita etsiskellen. Tämä aktiviteetti saa tosin luvan odottaa vielä hetken näillä leveysasteilla, sillä maan kaltevuus on yhä hieman liikaa kohti julmaa aurinkoa joka emittoimillaan fotoneilla estää näkemästä kaukaisempia kohteita eli niitä himmeämpiä tähtiä. Oman osansa havaitsemisen hankaloittamiseksi tekee myös ihminen keinovalollaan, joten ydinkaupungilla asuvat saavat harrastaa myös hieman liikuntaa (tai vaihtoehtoisesti ottaa auton alleen kellä sellainenkin mahdollisuus on) päästäkseen tähtien tiirailun kannalta otollisemmille maille.
Jo tekstin alussa mainitsinkin parjatuimman vuodenajan olevan siis käsillä. Mikä sitten tekee syksystä niin epämiellyttävän? Ainakin alakoululaisten vastaus on tietenkin ilmeinen; syksy tarkoittaa myös väistämättä oppivelvollisuuden jatkamista ja paluuta koulunpenkille, mikä on tietenkin malttamattomille ja lapsille hieman tylsää ja ikävää. Muilta kysyttäessä yleisin vastaus todennäköisesti kertoisi syksyn tarkoittavan väistämätöntä kuolemaa kesälle, kesälomalle ja lämpimiin kesäpäiviin kuuluville huvituksille ja samalla petaavan tien kylmälle talvelle, pimeydelle, lumelle ja lumitöille, pakkasille...
Olen siinä mielessä outolintu etten ymmärrä edellä mainituista syistä puoliakaan. Pimeys on mielestäni olennainen osa elämää ja pimeys antaa myös mahdollisuuden luonnon ja kaupunkien kauneudelle jota ei päivänvalossa voisi nähdä. Vähemmän abstrakti argumentti pimeyden hyvyydestä on myös unen laadun paraneminen, sillä kesien valoisat yöt eivät ole ihmisolennolle niitä parhaimpia mitä unen laatuun tulee. Kylmien kelien kammoakaan en kovin hyvin ymmärrä, sillä mielestäni kylmän kanssa pärjää aina ja sille on jopa helppoa tehdä jotain toisin kuin tukahduttavalle kuumuudelle jonka kanssa ainakin köyhän opiskelijan on elettävä. Ilmastointikoneet maksavat maltaita, mutta talon lämmitys ja lämmin vaatetus ei niinkään. Vaatetusta on myöskin aina helppoa lisätä, mutta käänteisesti homma ei toimi, sillä kesäisin tuleekin hyvin pian raja vastaan jolloin ei vaatteita voi vähentää, koska niitä ei ole päällä enää lainkaan. Ja tolkuttoman kuuma on siitä huolimatta.
Syksyisin on myös aikaa hieman levähtää. Päättyvän kesän myötä taakse jäävät myös nippu festareita ja muita meininkejä joiden jäljiltä on hyvä hieman hengähtää. Kukaan ei jaksa biletystäkään loputtomasti, teekkareita kenties lukuunottamatta. Hyvänä jälkiriittinä kirjallisuutta harrastavat voivat painaa jälleen nenän kiinni kirjoihinsa tuntematta katumusta siitä että jäisi jostakin tärkeästä juhlinnasta paitsi. Rentoutumisen tapoja on lukemattomia muitakin mutta tämä kirjoitus ei käsittele niitä joten hystnyt.
Olen edellä tuonut syksyä puoltavia näkemyksiä esille, mikä toivottavasti antaa perspektiiviä vuodenaikoihin ja asioihin yleensä sekä vähentää syksyyn syyttä kohdistuvaa inhoa. Mikäli olo tuntuu edellä mainituistakin hyvistä puolista huolimatta lohduttomalta, kannattaa myös muistaa että tuleva talvi ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä. Ja eikö vain ole hieno tunne myös sekin kun tammi-helmikuun paikkeilla havahtuu jokainen ilta huomaamaan kuluneen päivän olleen taas hieman pidempi kuin eilinen. Syklin on toteuduttava, jotta sen fiiliksen voisi uudestaan kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti