Taas tänäviikonloppuna minut valtasi hetkeksi aikaa voimakas siivousvimma, kuten se nykyään tuntuu parin-kolmen viikon sykleissä tekevän. Perjantaina asioilta kotiutuessani katselin vaatimattoman kokoista asuntoani ja mietin kenties tuhannetta kertaa kuinka NÄIN pienestäkin kämpästä saa varsinaisen insinöörin pyhätön, ja kuinka näin pieneen kämppään mahtuukaan niin tuhottomasti kaikennäköistä kojetta ja rojua. Silloin etäinen mutta sitäkin voimakkaampi ääni päässäni kuiskien käski minua tarttumaan pölyrättiin ja muihin siivoamisen voimankäyttövälineisiin. Lähes hirmumyrsky Katrinan vimmalla (mutta tietenkin käänteismuodossaan) minä sitten heiluin tuhoten pölypesäkkeitä ja tappaen laumoittain villakoiria syösten mokomat pölynimurin kaikennielevään mustuuteen. Kyytiä saivat myös "arkistot" eli vuosi sitten maksettujen laskujen röykkiöt sekä muut arvatenkin todella hyödylliset asiakirjat kuten esimerkiksi eräs kokouskutsu vuodelta 2008.
Mutta kuten hirmumyrskyt yleensäkin myös minä puhalsin itseni vähitellen sammuksiin, minkä jälkeen pysähdyin katselemaan aikaansaannostani: Erittäinkin siistiä pientä opiskelijaboksia, jossa olisi voinut tarjoilla vaikka juhlaillallisen lähes kenelle tahansa tai mille seurueelle tahansa. Lattialta. Mutta kaikesta puhtauden kauneudesta ja seesteisyydestä huolimatta en ollut tyytyväinen; jotain puuttuu, jotain on liikaa, jotain vain on missä sitä ei pitäisi olla ja vice versa. Mikäli seurassani olisi ollut New Age-uskovainen tai joku muu hivenen kyseenalaisen maailmantulkinnan omaava henkilö, olisi hän huomauttanut että asunnossani on "feng shui pielessä" ja lisännyt jotain sentyylistä kuten "pahan energian virrat hallitsevat asuntoa". Feng shui. Vielä jokunen vuosi takaperin olisin esittänyt röyhkeän retorisen kysymyksen, sellaisen jonka voi esittää vain nuoren iän suomalla kapeakatseisuudella: "mikä vitun feng sui". Ja olisin nauranut röhönaurut päälle. Mutta vuodet eivät ole kohdelleet hellästi minuakaan, sillä nykyään nauraisin huomattavasti vähemmän tälle mystiselle "feng shuille". En tietenkään tarkoita että olisin alkanut uskomaan mystisten energiavirtojen kuljeksivan omassa asunnossani, päinvastoin. Ei minun asunnossani vallitse muita kuin normaaleja energioita, juuri niitä mitä mistä tahansa universumin kolkasta voi olettaa löytyvän. Tämä pielessäolemisen tunne johtui siis suurimmaksi osaksi yksinomaan fotoneista (eli sähkömagnetismin välittäjähiukkasista) jotka ovat sironneet erinäisten objektien pinnoista jonka jälkeen ne ovat kulkeutuneet heijastuksena silmieni vastaanottimiin, jotka taas ovat muuntaneet nämä heiveröiset sähköiset RGB-impulssit aivojeni ymmärtämään muotoon jotta ne voisivat muodostaa kuvan ympäristöstään (tässä vaiheessa insinööriosa aivoistani pohtii mahdollisuutta kulkea helpoimman kautta eli "vääristää" todellisuutta erilaisin valaistuksin...). Eli vaikken mystisiin energiavirtoihin uskokaan on silti taivahan tosi että kämppäni sisustus on pielessä pahemman kerran ja asialle tarttis varmaan tehrä jotain.
On hämmentävää huomata yhtäkkiä ymmärtävänsä ihmisryhmää jota tähän mennessä olen pitänyt lähinnä nollatulosta tekevinä suojatyöntekijöinä, eli sisustussuunnittelijoita (ainakin hyvin alkeellisella tasolla! Ei kai kukaan normaalein tai heikoin taiteellisin lahjoin varustettu voi muuten heitä ymmärtääkään). Vieläkin hämmentävämpänä koin tunteen avuttomuudesta tämän mystisen sisustusdilemman ratkaisemisessa. Enkä muuten tiedä vieläkään että mitä ihmettä minä sisustukselleni tekisin kun en osaa esittää kysymystäkään oikein. Toistaiseksi olen siis tyytynyt yksinkertaisimpaan ratkaisuun: valot pois ja unohda.
Kaiken tämän kummallisuuden keskellä pysähdyin pohtimaan kolmattakin seikkaa: Olenko minä tulossa vanhaksi? Kenties koko siivousvimma ja ylipäätään sisustuksen kohdallaanolemisen pohtiminen ovat vain etäisiä ensiaaltoja, tulevasta kolmenkympin kriisistä varoittavia signaaleja mieleni syvyyksistä. "Piru tietää vaan ei kerro" sanoo sananlasku. Klassisiin piruihin en usko, enkä tämän maailman pirujen usko tietoa omaavan joten itse kai se pitää tämäkin asia selvittää. Ajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti