Aamun uutisia selaillessani silmään sattui varsin pistävästi kirjoitus, joka suorastaan huutaa pientä oikaisua ja tarkennusta, joten iltapuhteiksi ajattelin tarinoida pienimuotoisen tarinanpätkän.
Aloittakaamme itse uutisesta, seuraavassa katkelma siitä:
"Oma galaksimme Linnunrata sisältää huomattavasti enemmän planeettoja mitä tähän asti on arveltu – jopa enemmän kuin tähtiä.
Näin arvioi Nature-lehdessä vastikään julkaistu tutkimus.
– Aiemmin luulimme että Maa olisi ainutlaatuinen galaksissamme. Nyt näyttää siltä, että Linnunradalla tähtiään kiertää miljardeja samankokoisia planeettoja, sanoo professori Daniel Kubas."
Jos edellämainitusta kappaleesta korvaisi termin "galaksi" sanalla "aurinkokunta", olisi uutinen kelvannut sellaisenaan 1500-luvun sanomalehtien etusivun uutiseksi, sikäli mikäli siihen aikaan sellaisia olisi liiemmin ilmestynyt. Aristoteeliseen maailmanaikaan kyseessä nimittäin todellakin olisi ollut valtaisia uutinen, ja itseasiassa hieman vastaava jytky kyseisellä vuosisadalla julkaistiinkin. Herran vuosina 1530 ja 1543 ihmiskunnan pimeää taivallusta lävitse synkän keskiajan valaisi soihdun lailla kopernikaanisen vallankumouksen nimellä nykyisin tuntemamme sattuma, joka sai alkunsa kun eräs mies nimeltä Nikolaus Kopernikus tähyili taivaita julistaen sittemmin ettei maapallo olekaan kaiken keskipiste, eikä sillä ole mitenkään erityistä asemaa suhteessa muihin planeettoihin. Moinen rienaus luonnollisesti kimmastutti katolisen kirkon, ja myös hieman vähemmän tunnetusti Martti Lutherin.
Luonto ei kuitenkaan tapojensa mukaisesti juuri kirkkojen näkemyksistä piitannut, joten kirkonmiesten vastusteluista ja pannaan julistamisista huolimatta kopernikaaninen vallankumous jäi vuosien vieriessä elämään saaden tulevina vuosisatoina jatkoa tähtitietelijöiden aluksi hoksatessa ettei aurinkokunta aurinkoinemme olekaan koko maailmankaikkeus, minkä jälkeen he käytännössä lähes saman tien totesivat, ettei edes kotoinen linnunratamme ole lähellekään kaikki-mitä-on, vaan että linnunradan kaltaisia galakseja löytyy universumistamme satoja miljoonia, kenties satoja miljardeja.Ajan saatossa syntyi ajatus nimeltä kopernikaaninen periaate, jonka mukaisesti maapallolla ei ole mitään erityisasemaa suhteessa muihin aurinkokuntamme planeettoihin, ja tämän periaatteen luonnollinen jatkumo on, että myöskään aurinkokunnallamme ei ole erityistä asemaa linnunradassamme, eikä linnunradallamme ole erityistä asemaa suhteessa galaksijoukkomme muihin galakseihin, eikä galaksijoukollamme ole erityistä asemaa suhteessa muihin galaksijoukkoihin ja niin edelleen ja niin edelleen.
Toinen hieman vastaava viime vuosisadalla syntynyt malli on nimeltään kosmologinen periaate, mikä puolestaan kertoo havaintojen ja tutkimusten perusteella että riittävän kauaksi zoomattaessa on koko maailmankaikkeus isotrooppinen sekä homogeeninen. Mikäli ajatus tuntuu oudolta ja sanat vierailta, voit asiaa havainnollistaksesi hivenen epätieteellisesti kuvitella maailmankaikkeuden esimerkiksi kahvikuppiin tai aamupuuroon. Yhtälailla ei sen paremmin maitokahvista kuin aamupuurostakaan ole erotettavissa mitään erityisiä alueita, olettaen tietenkin ettet satu nauttimaan aamupuuroasi esimerkiksi voisilmän kanssa!
Kun nämä kaksi periaatetta yhdistetään voidaan hyvin nopeasti päätellä maailmankaikkeuden (ja linnunradan) pursuavan niin tähtiä, planeettoja kuin kaikenmaailman muitakin taivaankappaleita tähtienvälisestä pölystä mustiin aukkoihin. Tähtiä linnunradastamme löytyy itseasiassa niin valtava määrä, että vaikka olettaisimme niistä vain kymmenelle prosentille kehittyvän omamme kaltaisen aurinkokunnan, voitaisiin maapallojen kaltaisia planeettoja odottaa löytyvän kotigalaksistamme siitäkin huolimatta satoja miljoonia. Vielä pisteeksi i:n päälle tottakai tulevat kosmologian tutkimukset sekä esim.NASAn luotaimien keräämä hirveä datamäärä (kuten myös varsin vahvat aurinkokuntien ja planeettojen syntyteoriat) joten aivan pelkän induktion pohjalla johtopäätös ei lepää. Näistä en ala kuitenkaan kertoilemaan sen enempää, sillä tutkimukset hyvin usein ovat laivakorppuakin kuivempia eikä niistä saa kiehtovia tekstejä oikein tekemälläkään.
Tämän tähtitieteen historian pikakurssin perusteella voidaan konkluusionina todeta, että professori Daniel Kubas on joko autuaan tietämätön kyseisistä periaatteista sekä tutkimuksista, tai iltasanomien (tai stt:n) toimittaja on ei-osannut poikkeuksellisen onnistuneesti. Olkoon kummin vain, tämä uutinen toimikoon siis malliesimerkkinä siitä miksei keltaisen lehdistön uutisointiin tule ikinä luottaa sellaisenaan, ainakaan mitä tiedemaailman uutisointeihin tulee. Toisaalta uutisen loppuosa on melkein asiallinen, olisin vain toivonut toimittajan käyttävän termiä gravitaatiolinssi valon voimistumista kuvaillessaan, jolloin asiasta kiinnostuneiden olisi ollut helppoa etsiä aiheesta lisätietoa.
Toki on kolmaskin mahdollisuus; Mr.Kubas voi myöskin olla harvinaisen ovela kettu, jolloin hän on hivenen epätieteellisesti esittänyt asian mahdollisimman lööppimyönteisessä hengessä. Mikäli näin on, ei Kubasia voida asiasta täysin tuomita sillä tiedemaailman rahoitus on maailmalla kertakaikkisen onnetonta, ja Suomessa vieläkin surkeampaa. Mutta tästä lisää tulevassa kirjoituksessani.
torstai 12. tammikuuta 2012
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Mars ja muut planeetat hyökkää!
Tekniikka&Talous uutisoi 19.8 näin:
"Raportti: Avaruusoliot saattavat tuhota ihmiskunnan suojellakseen muita sivilisaatioita"
"Kasvihuonekaasujen vähentäminen saattaa pelastaa ihmiskunnan avaruusolioiden ennaltaehkäisevältä iskulta, paljastaa raportti.
Avaruusoliot saattavat nimittäin nähdä Maan ilmakehän muutokset merkkeinä sivilisaatiomme hallitsemattomasta kasvusta, minkä johdosta ne saattaisivat ryhtyä dramaattisiin toimenpiteisiin estääkseen kehittymisemme entistä suuremmaksi uhaksi, raportissa todetaan."
Okei, eli kasvihuoneilmiö on pahasta koska alienit. Homma haiskahtaa jo tässä vaiheessa vahvasti. Tässä tehdään myös ensimmäinen olettamus täysin vieraasta maailmasta tulevan täysin vieraan sivilisaatiion tarkoitusperistä.
"Edellä kuvattu skenaario löytyy Nasan yhteydessä työskentelevän tiedemiehen ja Pennsylvanian yliopiston tutkijoiden yhdessä kokoamasta raportista, joka erittelee mahdollisuuksia, joihin kohtaaminen maapallon ulkopuolisen elämänmuodon kanssa voisi johtaa, kirjoittaa Guardian."
Guardian haluaa oletettavasti herättää luottamusta raporttia kohtaan kertomalla NASAn yhteydessä toimivan tiedemiehen olleen mukana, eli että "ei se ny iha paskaa voi olla ku kerran NASAN tiedemies on mukana!". No, voi se, muistutuksena esimerkiksi pseudotieteen puolelle lipsuvat panspermiateoriat oheishässäköineen, joissa on myöskin mukana NASAn väkeä. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukaista lisää Tiede.fi:n forumilta jossa aihetta on puitu aivan linkkien sekä lähteiden kera.
"Raportti erittelee mahdolliset kohtaamiset kolmeen kategoriaan: hyödyllisiin, neutraaleihin ja vahingollisiin. Optimistisimmissa skenaarioissa avaruusoliot auttaisivat meitä maailmanlaajuisten ongelmien, kuten nälänhädän, köyhyyden ja tautien, ratkaisemisessa. Neutraalit vaihtoehdot kuvaavat muun muassa tilanteita, joissa ulkopuolinen elämänmuoto olisi liian erilainen meihin verrattuna kiinnostavan kommunikaation syntymiseksi."
Kyllä, tästä ei ole juuri epäselvyyttä. Kohtaaminen olisi epäilemättä hyödyllinen, mikäli nämä 2000-luvun jeesusalienit piipahtaisivat hieman valaisemaan sivilisaatiotamme että kuinka tulisi olla ja elää. Tai siis en minä ainakaan sitä pahakseni pistäisi. Homman ainoa hieman harmittava seikka olisi siinä kuinka hörhöt suorastaan räjähtäisivät uuteen innostukseensa, sillä kuten Saganin kirjassa "Ensimmäinen yhteys" todetaankin, tuhat tai kymmenentuhatta vuotta meitä teknisesti edellä olevan sivilisaation teknologia ei eroaisi meille magiasta mitenkään. Maahan syntyisi tiettyjen piirien keskuuteen "cargo-kultti", aivan kuin eteläisen Tyynenmeren kaukaisille saarille toisen maailmansodan aikaan. Niin nämä ressukat sitten muukalaisten lähdettyä jäisivät haikeina odottamaan heidän paluutaan, kykenemättä enää itse yrittämään mitään hengissäpysymistä suurempaa. Se olisi hieman surullista.
"Vähiten houkuttelevat näkymät esittelevät tilanteita, joissa kohtaaminen avaruusolioiden kanssa osoittautuisi vahingolliseksi ihmiskunnalle. Mahdollisten uhkakuvien mukaan avaruusoliot saattaisivat esimerkiksi syödä tai orjuuttaa ihmisiä tai vain hyökätä näitä vastaan. Avaruusoliot saattaisivat myös tehdä katastrofaalisia kokeita, joiden jäljiltä osa galaksista muuttuisi elinkelvottomaksi."
Myös nämä ovat aivan mahdollisia skenaarioita. Emme voi ennustaa vieraan sivilisaation käytöstä myöskään siihen suuntaan että he EIVÄT söisi meitä kaikkia, ja mahdollisen yhteydenoton sattuessa on varauduttava myös puolustautumaan. En vain itse henkilökohtaisesti pidä kovin todennäköisenä ajatusta, että tähtienvälisiä etäisyyksiä kulkemaan pystyvä rotu viitsisi vaivautua pienen maa-planeetan ja sen vielä pienempien neliraajaisten, teknologisesti suhteellisen matalalla tasolla olevien otusten syömiseen tai tappamiseen "for nothing".
"Tutkijat kehottavatkin varovaisuuteen sen suhteen, millaista informaatiota avaruuteen lähetetään. Erityisesti tutkijat varoittavat lähettämästä tietoa ihmisten biologisesta rakenteesta, koska sitä voitaisiin käyttää ihmiskohteisiin soveltuvien aseiden kehittämiseen. Lähetykset pitäisi sen sijaan rajoittaa yksinomaan matemaattiseen aihepiiriin ”kunnes tiedämme paremmin, minkätyyppisen elämänmuodon kanssa olemme tekemisissä”.
Tutkijat varoittavat myös, että avaruusoliot saattavat olla varovaisia nopeasti laajenevien sivilisaatioiden suhteen, koska nämä voivat kasvaessaan olla taipuvaisia tuhoamaan muita elämänmuotoja aivan kuten ihmiset ovat hävittäneet eläinlajeja sukupuuttoon. Äärimmäinen skenaario varoittaa mahdollisuudesta, jonka mukaan avaruusoliot tuhoaisivat ihmiskunnan suojellakseen muita sivilisaatioita."
Eli asetelma on seuraava: Pelkäämme avaruusolentojen tulevan ja syövän ja/tai tappavan meidät kaikki. Mutta voimme varautua tältä kohtalolta sillä että emme paljastakaan millaisia olentoja biologisesti ja fyysisesti me olemme, tadaa! Eli huikeita etäisyyksiä taittamaan kykenevä teknisesti hyvin kehittynyt sivilisaatio joka haluaa tappaa meidät, ei pystykään siihen koska he eivät tiedä minkänäköisiä me olemme! Jos argumentti kuulostaa hieman hataralta niin ei se mitään, koska juuri sitä se on. Ainoastaan mahdollisessa ruokailuskenaariossa argumentti olisi tietyllä tapaa pätevä, sillä en minäkään yleensä täydellisesti tuhoa ruokaani ennen sen syömistä. Mutta jos pelkäämme vieraan sivilisaation haluavan tuhota meidät suojelutarkoituksessa tai estääkseen meitä leviämästä, luulisin heillä löytyvän siihen keinot aivan omasta takaa. Muukalaiset tietävät kuitenkin n.100% varmuudella sen että myös ihmiset kehoineen noudattavat täydellisesti fysiikanlakeja, jolloin tuhotakseen jotakin ei tarvitse tietää oikeastaan muuta kuin keino jolla pilkotaan objekti mahdollisimman hienoiksi hiukkasiksi.
"”Ennaltaehkäisevä isku olisi erityisen todennäköinen laajenemisemme alkuvaiheessa, koska sivilisaatio saattaa laajennuttuaan kehittyä aiempaa vaikeammaksi tuhota. Ihmiskunnan laajeneminen saattaa juuri olla kehittymässä vaiheeseen, jonka avaruusoliot havaitsisivat, koska laajenemisemme muuttaa Maan ilmakehän koostumusta.”
Avaruusoliot saattaisivat karsastaa ihmisten tekemää vahinkoa ympäristölle ja tuhota ihmiskunnan pelastaakseen planeetan. ”Nämä skenaariot antavat syyn rajoittaa kasvuamme ja pienentää vaikutustamme maapallon ekosysteemeihin. Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen olisi erityisen tärkeää, koska ilmakehän koostumus on havaittavissa muilta planeetoilta käsin.”"
Kyllä, tässäkin on järjen ääntä. Mikäli iskun luonne ja tarkoitus on toimia ennaltaehkäisevänä, on parempi todellakin toteuttaa se ennenkuin hommasta tulee vaikeaa tai on liian myöhäistä.
Ilmakehän koostumukseen perustuvaa argumenttia en kuitenkaan täysin hyväksy. Jotta muukalaiset voisivat vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä ihmisen toimista ja niiden vaikutuksista ekosfääriimme, täytyisi heidän tarkkailla planeettaamme hyvinkin pitkä ajanjakso, sillä he tietävät hetkellisen (geologisessa mittakaavassa miljoona vuottakin on vain hetki) mittauksen olevan mahdollisesti virheellinen. Palaamme tässä myöskin siihen virheolettamukseen että ulkoavaruuden mönkiäiset olisivat samanlaisia ilmaa hengittäviä olentoja kuin me, sillä näin ei tarvitse olla. Ja mistä he tietävät meidän olevan? Millä perustein he vetävät johtopäätöksiä joiden mukaan me tuhoamme ekosfääriämme? En keksi mitään kovinkaan vankkaa perustelua sille, en ainakan mitään niin vankkaa joka saisi heidät tarttumaan toimeen ja tappamaan meidät kaikki.
Siksi toisekseen; myös me olemme saaneet naapuristamme Venuksesta, tuosta kasvihuoneilmiön kouluesimerkistä, melkoisen tarkkaa tietoa siitä, mitä siellä on tapahtunut. Ja jo me alkeellisine välineimme olemme pystyneet sulkemaan melko varmasti pois sen vaihtoehdon että planeetan kasvihuoneilmiö olisi johtunut venuslaisista. Uskon myös huomattavasti kehittyneempien alieneiden tietävän tämän. Tällä en pyri siis sanomaan etteikö ihmiskunta todellakin voimistaisi kasvihuoneilmiötä tällä hetkellä aivan liian rankasti, mutta kyse on siitä ettei asia selviä yhdellä ilmakehän mittauksella valovuosikymmenien tai valovuosisatojen päästä.
Lätkäisen vielä viimeisen argumenttini pöytään: Premissi on se, että tämän älykkään, meistä kiinnostuneen sivilisaation on oltava huomattavan kaukana, vähintään kymmenien valovuosien päässä, sillä jos he olisivat lähempänä, olisimme myöskin me hyvin suurella todennäköisyydellä jo havainneet heidät joko suorasti tai epäsuorasti. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei salli ylivalonnopeudella matkustamista, ja mikään massallinen hiukkanen ei kykene koskaan edes valonnopeuteen. Tämä rajoittaa muukalaisten armadan matkustusnopeutta huomattavasti, jolloin voimme turvallisesti olettaa rankaisijoitamme saapuviksi vasta satojen vuosien päästä, siinäkin tapauksessa että he olisivat lähteneet matkaan jo eilen. Tai toissapäivänä. Tai sata vuotta sitten (jolloin he eivät ainakaan ilmakehän koostumuksen takia ole tänne tulossa).
Kuinka todennäköistä on, että muukalaisrotu ei lopulta paikalle päästyään haluaisi vielä varmistaa asioiden oikeaa laitaa? Olen optimistinen sen suhteen että ihmiskunta selättää kasvihuoneilmiön seuraavien muutaman kymmenen-sadan vuoden aikana, jolloin muukalaisiltakin poistuu syy tulla ja tuhota meidät kun he huomaavat että emme me ihan niin saatanasta olekaan, kunhan vain alkeellinen sivilisaatio lapsenkengissään kokemassa todennäköisesti kosmisesti varsin yleisiä haparoivien ensiaskelien ongelmia.
TL;DR: Jos muukalaiset haluavat steriloida koko planeetan ihmisistä, he ovat siihen pystyviä lähetimme me heille tietoja itsestämme tai emme. Olemme myöskin jo vuosikymmenien ajan lähettäneet heille valonnopeudella tv-lähetyksiä jotka he ovat kykeneviä aukaisemaan mikäli oikeasti haluavat, ja vahinko on näin ollen jo tapahtunut. Pidänkin kyseistä raporttia vain ympäristönsuojelupropagandana, jossa alieneiden pelolla pyritään ihmisiä ohjaamaan kohti oikeaa tietä.
En aio siis sanoa etteikö ympäristönsuojelu olisi hieno asia, sillä kyllä se on. Minusta se on itseasiassa niin hieno asia, että sitä pitää pystyä "markkinoimaan" omana itsenään ilman valheita, propagandaa tai petoksia.
"Raportti: Avaruusoliot saattavat tuhota ihmiskunnan suojellakseen muita sivilisaatioita"
"Kasvihuonekaasujen vähentäminen saattaa pelastaa ihmiskunnan avaruusolioiden ennaltaehkäisevältä iskulta, paljastaa raportti.
Avaruusoliot saattavat nimittäin nähdä Maan ilmakehän muutokset merkkeinä sivilisaatiomme hallitsemattomasta kasvusta, minkä johdosta ne saattaisivat ryhtyä dramaattisiin toimenpiteisiin estääkseen kehittymisemme entistä suuremmaksi uhaksi, raportissa todetaan."
Okei, eli kasvihuoneilmiö on pahasta koska alienit. Homma haiskahtaa jo tässä vaiheessa vahvasti. Tässä tehdään myös ensimmäinen olettamus täysin vieraasta maailmasta tulevan täysin vieraan sivilisaatiion tarkoitusperistä.
"Edellä kuvattu skenaario löytyy Nasan yhteydessä työskentelevän tiedemiehen ja Pennsylvanian yliopiston tutkijoiden yhdessä kokoamasta raportista, joka erittelee mahdollisuuksia, joihin kohtaaminen maapallon ulkopuolisen elämänmuodon kanssa voisi johtaa, kirjoittaa Guardian."
Guardian haluaa oletettavasti herättää luottamusta raporttia kohtaan kertomalla NASAn yhteydessä toimivan tiedemiehen olleen mukana, eli että "ei se ny iha paskaa voi olla ku kerran NASAN tiedemies on mukana!". No, voi se, muistutuksena esimerkiksi pseudotieteen puolelle lipsuvat panspermiateoriat oheishässäköineen, joissa on myöskin mukana NASAn väkeä. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukaista lisää Tiede.fi:n forumilta jossa aihetta on puitu aivan linkkien sekä lähteiden kera.
"Raportti erittelee mahdolliset kohtaamiset kolmeen kategoriaan: hyödyllisiin, neutraaleihin ja vahingollisiin. Optimistisimmissa skenaarioissa avaruusoliot auttaisivat meitä maailmanlaajuisten ongelmien, kuten nälänhädän, köyhyyden ja tautien, ratkaisemisessa. Neutraalit vaihtoehdot kuvaavat muun muassa tilanteita, joissa ulkopuolinen elämänmuoto olisi liian erilainen meihin verrattuna kiinnostavan kommunikaation syntymiseksi."
Kyllä, tästä ei ole juuri epäselvyyttä. Kohtaaminen olisi epäilemättä hyödyllinen, mikäli nämä 2000-luvun jeesusalienit piipahtaisivat hieman valaisemaan sivilisaatiotamme että kuinka tulisi olla ja elää. Tai siis en minä ainakaan sitä pahakseni pistäisi. Homman ainoa hieman harmittava seikka olisi siinä kuinka hörhöt suorastaan räjähtäisivät uuteen innostukseensa, sillä kuten Saganin kirjassa "Ensimmäinen yhteys" todetaankin, tuhat tai kymmenentuhatta vuotta meitä teknisesti edellä olevan sivilisaation teknologia ei eroaisi meille magiasta mitenkään. Maahan syntyisi tiettyjen piirien keskuuteen "cargo-kultti", aivan kuin eteläisen Tyynenmeren kaukaisille saarille toisen maailmansodan aikaan. Niin nämä ressukat sitten muukalaisten lähdettyä jäisivät haikeina odottamaan heidän paluutaan, kykenemättä enää itse yrittämään mitään hengissäpysymistä suurempaa. Se olisi hieman surullista.
"Vähiten houkuttelevat näkymät esittelevät tilanteita, joissa kohtaaminen avaruusolioiden kanssa osoittautuisi vahingolliseksi ihmiskunnalle. Mahdollisten uhkakuvien mukaan avaruusoliot saattaisivat esimerkiksi syödä tai orjuuttaa ihmisiä tai vain hyökätä näitä vastaan. Avaruusoliot saattaisivat myös tehdä katastrofaalisia kokeita, joiden jäljiltä osa galaksista muuttuisi elinkelvottomaksi."
Myös nämä ovat aivan mahdollisia skenaarioita. Emme voi ennustaa vieraan sivilisaation käytöstä myöskään siihen suuntaan että he EIVÄT söisi meitä kaikkia, ja mahdollisen yhteydenoton sattuessa on varauduttava myös puolustautumaan. En vain itse henkilökohtaisesti pidä kovin todennäköisenä ajatusta, että tähtienvälisiä etäisyyksiä kulkemaan pystyvä rotu viitsisi vaivautua pienen maa-planeetan ja sen vielä pienempien neliraajaisten, teknologisesti suhteellisen matalalla tasolla olevien otusten syömiseen tai tappamiseen "for nothing".
"Tutkijat kehottavatkin varovaisuuteen sen suhteen, millaista informaatiota avaruuteen lähetetään. Erityisesti tutkijat varoittavat lähettämästä tietoa ihmisten biologisesta rakenteesta, koska sitä voitaisiin käyttää ihmiskohteisiin soveltuvien aseiden kehittämiseen. Lähetykset pitäisi sen sijaan rajoittaa yksinomaan matemaattiseen aihepiiriin ”kunnes tiedämme paremmin, minkätyyppisen elämänmuodon kanssa olemme tekemisissä”.
Tutkijat varoittavat myös, että avaruusoliot saattavat olla varovaisia nopeasti laajenevien sivilisaatioiden suhteen, koska nämä voivat kasvaessaan olla taipuvaisia tuhoamaan muita elämänmuotoja aivan kuten ihmiset ovat hävittäneet eläinlajeja sukupuuttoon. Äärimmäinen skenaario varoittaa mahdollisuudesta, jonka mukaan avaruusoliot tuhoaisivat ihmiskunnan suojellakseen muita sivilisaatioita."
Eli asetelma on seuraava: Pelkäämme avaruusolentojen tulevan ja syövän ja/tai tappavan meidät kaikki. Mutta voimme varautua tältä kohtalolta sillä että emme paljastakaan millaisia olentoja biologisesti ja fyysisesti me olemme, tadaa! Eli huikeita etäisyyksiä taittamaan kykenevä teknisesti hyvin kehittynyt sivilisaatio joka haluaa tappaa meidät, ei pystykään siihen koska he eivät tiedä minkänäköisiä me olemme! Jos argumentti kuulostaa hieman hataralta niin ei se mitään, koska juuri sitä se on. Ainoastaan mahdollisessa ruokailuskenaariossa argumentti olisi tietyllä tapaa pätevä, sillä en minäkään yleensä täydellisesti tuhoa ruokaani ennen sen syömistä. Mutta jos pelkäämme vieraan sivilisaation haluavan tuhota meidät suojelutarkoituksessa tai estääkseen meitä leviämästä, luulisin heillä löytyvän siihen keinot aivan omasta takaa. Muukalaiset tietävät kuitenkin n.100% varmuudella sen että myös ihmiset kehoineen noudattavat täydellisesti fysiikanlakeja, jolloin tuhotakseen jotakin ei tarvitse tietää oikeastaan muuta kuin keino jolla pilkotaan objekti mahdollisimman hienoiksi hiukkasiksi.
"”Ennaltaehkäisevä isku olisi erityisen todennäköinen laajenemisemme alkuvaiheessa, koska sivilisaatio saattaa laajennuttuaan kehittyä aiempaa vaikeammaksi tuhota. Ihmiskunnan laajeneminen saattaa juuri olla kehittymässä vaiheeseen, jonka avaruusoliot havaitsisivat, koska laajenemisemme muuttaa Maan ilmakehän koostumusta.”
Avaruusoliot saattaisivat karsastaa ihmisten tekemää vahinkoa ympäristölle ja tuhota ihmiskunnan pelastaakseen planeetan. ”Nämä skenaariot antavat syyn rajoittaa kasvuamme ja pienentää vaikutustamme maapallon ekosysteemeihin. Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen olisi erityisen tärkeää, koska ilmakehän koostumus on havaittavissa muilta planeetoilta käsin.”"
Kyllä, tässäkin on järjen ääntä. Mikäli iskun luonne ja tarkoitus on toimia ennaltaehkäisevänä, on parempi todellakin toteuttaa se ennenkuin hommasta tulee vaikeaa tai on liian myöhäistä.
Ilmakehän koostumukseen perustuvaa argumenttia en kuitenkaan täysin hyväksy. Jotta muukalaiset voisivat vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä ihmisen toimista ja niiden vaikutuksista ekosfääriimme, täytyisi heidän tarkkailla planeettaamme hyvinkin pitkä ajanjakso, sillä he tietävät hetkellisen (geologisessa mittakaavassa miljoona vuottakin on vain hetki) mittauksen olevan mahdollisesti virheellinen. Palaamme tässä myöskin siihen virheolettamukseen että ulkoavaruuden mönkiäiset olisivat samanlaisia ilmaa hengittäviä olentoja kuin me, sillä näin ei tarvitse olla. Ja mistä he tietävät meidän olevan? Millä perustein he vetävät johtopäätöksiä joiden mukaan me tuhoamme ekosfääriämme? En keksi mitään kovinkaan vankkaa perustelua sille, en ainakan mitään niin vankkaa joka saisi heidät tarttumaan toimeen ja tappamaan meidät kaikki.
Siksi toisekseen; myös me olemme saaneet naapuristamme Venuksesta, tuosta kasvihuoneilmiön kouluesimerkistä, melkoisen tarkkaa tietoa siitä, mitä siellä on tapahtunut. Ja jo me alkeellisine välineimme olemme pystyneet sulkemaan melko varmasti pois sen vaihtoehdon että planeetan kasvihuoneilmiö olisi johtunut venuslaisista. Uskon myös huomattavasti kehittyneempien alieneiden tietävän tämän. Tällä en pyri siis sanomaan etteikö ihmiskunta todellakin voimistaisi kasvihuoneilmiötä tällä hetkellä aivan liian rankasti, mutta kyse on siitä ettei asia selviä yhdellä ilmakehän mittauksella valovuosikymmenien tai valovuosisatojen päästä.
Lätkäisen vielä viimeisen argumenttini pöytään: Premissi on se, että tämän älykkään, meistä kiinnostuneen sivilisaation on oltava huomattavan kaukana, vähintään kymmenien valovuosien päässä, sillä jos he olisivat lähempänä, olisimme myöskin me hyvin suurella todennäköisyydellä jo havainneet heidät joko suorasti tai epäsuorasti. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei salli ylivalonnopeudella matkustamista, ja mikään massallinen hiukkanen ei kykene koskaan edes valonnopeuteen. Tämä rajoittaa muukalaisten armadan matkustusnopeutta huomattavasti, jolloin voimme turvallisesti olettaa rankaisijoitamme saapuviksi vasta satojen vuosien päästä, siinäkin tapauksessa että he olisivat lähteneet matkaan jo eilen. Tai toissapäivänä. Tai sata vuotta sitten (jolloin he eivät ainakaan ilmakehän koostumuksen takia ole tänne tulossa).
Kuinka todennäköistä on, että muukalaisrotu ei lopulta paikalle päästyään haluaisi vielä varmistaa asioiden oikeaa laitaa? Olen optimistinen sen suhteen että ihmiskunta selättää kasvihuoneilmiön seuraavien muutaman kymmenen-sadan vuoden aikana, jolloin muukalaisiltakin poistuu syy tulla ja tuhota meidät kun he huomaavat että emme me ihan niin saatanasta olekaan, kunhan vain alkeellinen sivilisaatio lapsenkengissään kokemassa todennäköisesti kosmisesti varsin yleisiä haparoivien ensiaskelien ongelmia.
TL;DR: Jos muukalaiset haluavat steriloida koko planeetan ihmisistä, he ovat siihen pystyviä lähetimme me heille tietoja itsestämme tai emme. Olemme myöskin jo vuosikymmenien ajan lähettäneet heille valonnopeudella tv-lähetyksiä jotka he ovat kykeneviä aukaisemaan mikäli oikeasti haluavat, ja vahinko on näin ollen jo tapahtunut. Pidänkin kyseistä raporttia vain ympäristönsuojelupropagandana, jossa alieneiden pelolla pyritään ihmisiä ohjaamaan kohti oikeaa tietä.
En aio siis sanoa etteikö ympäristönsuojelu olisi hieno asia, sillä kyllä se on. Minusta se on itseasiassa niin hieno asia, että sitä pitää pystyä "markkinoimaan" omana itsenään ilman valheita, propagandaa tai petoksia.
torstai 4. elokuuta 2011
Out of Myself-levyhöpinää
Arvoisat naiset ja herrat ja sekäettä, haluaisin pintapuolisesti tutustuttaa teidät soitin-ja lauluorkesteriin nimeltään Riverside.
Riverside olemassaolollaan todistaa, että Puolasta tulee muutakin kuin nettitrolleja, nimittäin myös ilmeisesti erittäin hyvää musiikkia! Yhtye on perustettu vuonna 2001 länsimaalaisittain luettuna hankalannimisten ihmisten toimesta. Vaikuttimia bändi on ottanut esimerkiksi sellaisilta mammuteilta kuin Pink Floyd, Marillion, Opeth ja Porcupine Tree. Niinpä ei ole lainkaan yllättävää että bändin itsensäkin tyylilaji on progressiivinen rock/metal, joskin olen itse löytävinäni myös kovasti alternativepuolen vaikutteita.
Olen ehtinyt tutustumaan vasta bändin ensimmäiseen, vuonna 2003 julkaistuun albumiin Out of Myself mutta meno vakuuttaa kovasti jo tässä vaiheessa. Jokainen Pink Floydiä joskus kuunnellut löytää varmasti ainakin muutamasta biisistä selviä yhtäläisyyksiä heppujen tavassa "maalata musiikkia". Jos on kuuntelija ehtinyt myös kuulla ja ihastua Marillioniin ja Porcupine Tree:hen, tuntuu Out of Myself samalta kuin tapaisi vuosien jälkeen vanhan ystävän; sama ihminen ei enää ole kyseessä mutta jotain tuttuja piirteitä silti yhä löytyy ja tapaamista väistämättä seuraavasta keskustelusta muodostuu kertakaikkisen lämmin ja hyväntuulinen.
Levyn yleisilme on hieman synkkä. Ei samalla tapaa kuin talviyöt ovat pimeitä vaan siten kuinka kesäyöt ovat vähemmän valoisia. Dream Theaterin kaltaisia äärimonimutkaisia soitinmasturbaatiorakenteita ei levyltä (kaikille jumalille kiitos siitä) löydy, vaan biisit ovat jopa kohtuullisen helposti lähestyttäviä progressiivisuudesta huolimatta. Voisikin ehkä sanoa että levyn progressiivisuuden aste on pieni (hehheh). Toki myös tämä levy vaatii useamman kuuntelukerran ennenkuin siihen pääsee lopulta sisälle, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista sillä levyn kerran avauduttua aivojen musiikkia käsittelevät osaset suorastaan räjähtää.
Lyriikoista en osaa mainita juuta enkä jaata. En ole sitten Leevi & The Leavings-päivieni tavannut enää lyriikoihin kiinnittää suurtakaan huomiota, joten niiden kaivelun ja merkityksien tulkinnan ynnä muun sanoituksiin liittyvän saatte te uteliaat tehdä aivan itse. Itse keskityn mieluummin nauttimaan musiikin ei-sanallisesta puolesta, mitä voin suositella kyllä varauksetta kaikille.
Kappaleita en myöskään sen paremmin viitsi kuin osaakaan lähteä syväanalysoimaan yksittäin kuten edellisessä musiikillisessa kirjoituksessani tein, sillä kyseisen levyn tapauksessa on vain paras itsekunkin tutustua albumiin itse. Näiden sanojen myötä: The Curtain Falls.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Syksyn tunnelmia
Syksy, tuo pimeyden lordin Talven parjattu morsian, suvaitsee jälleen saapua luoksemme. Viime päivinä merkit ovat olleet Oulun korkeudella luettavissa päivien viilenemisestä sekä Forecan sääennusteen graafista, joka kertoo päivän ja yön lämpötilaerojen kasvaneen radikaalisti jopa niinkin lyhyen ajanjakson kuin viimeisen parin viikon aikana. Hieman kiistanalaisempi syksyn lähestymisestä kertova merkki on myös valon itsensä "muuttuminen" jonka minun lisäkseni havaitsee ainakin muutama tuntemani ihminen. Kiistanalainen siksi koska kaikki eivät tätä tunnu huomaavan ja toisaalta tieteellinen selityskin on vielä ainakin minulle hieman puutteellinen; valon muuttuminen johtuu ilmassa leijailevien pienhiukkasten määrän (ja myös ilmeisesti laadun) muuttumisesta. Toinen mahdollinen, joskin oma, selitykseni ilmiölle on maanläheisempi; puiden lehdet, ruoho sekä muu kasvusto alkaa pikkuhiljaa varautumaan talven tuloon ja niiden väritys muuttuu. Tämän voisi tarkkaavainen ihminen kenties havaita ennen todella näkyviä muutoksia. Kolmas ja jälleen oma selitykseni on, että ilmiö on vain omaa kuvitelmaani.
Syksyn saapuminen tuo mukanaan myös helpotuksen kaltaisilleni kylmäverisille ihmisille, jotka olivat vielä pari viikkoa sitten tukahtua vallitseviin helteisiin ja kuumuuteen. Ilman viilentyessä olen itse ainakin virkistynyt huomattavasti, sillä kaikkea energiaa ei tarvitse enää kuluttaa kehon jäähdyttämiseen sekä jopa sellainenkin ylellisyys kuin nukkuminen on mahdollista ilman että tarvitsee aamuisin herätä hien valtamerestä oloon, joka on kuin olisi vuosisadan krapulassa. Ja kyllä, myös pahemmassakin krapulassa herääminen on hivenen mukavampaa kun ei ole jo valmiiksi niin hävyttömän kuuma...
Syksyyn kuuluu erottamattomana osana myös iltojen ja öiden hämärtyminen toisin kuin kesällä, jolloin iltaisin hämärtyy parhaimmillaankin vain muisti ja sekin kalliin alkoholin myötävaikutuksella. On upea fiilis kävellä pimenevässä syysillassa ja tervehtiä pitkän kesän jälkeen ensimmäisiä taivaankannelle tuikkimaan syttyviä tähtiä ja planeettoja, joista kirkkaimpana loistaa tällä hetkellä Jupiter, tuo muinaisten roomalaisten jumalkaartin piällysmies. Tähtiä pälyillessä voi myös hetken antaa itsensä olla lapsi jälleen ja viettää tovin jos toisenkin tähtikuvioita etsiskellen. Tämä aktiviteetti saa tosin luvan odottaa vielä hetken näillä leveysasteilla, sillä maan kaltevuus on yhä hieman liikaa kohti julmaa aurinkoa joka emittoimillaan fotoneilla estää näkemästä kaukaisempia kohteita eli niitä himmeämpiä tähtiä. Oman osansa havaitsemisen hankaloittamiseksi tekee myös ihminen keinovalollaan, joten ydinkaupungilla asuvat saavat harrastaa myös hieman liikuntaa (tai vaihtoehtoisesti ottaa auton alleen kellä sellainenkin mahdollisuus on) päästäkseen tähtien tiirailun kannalta otollisemmille maille.
Jo tekstin alussa mainitsinkin parjatuimman vuodenajan olevan siis käsillä. Mikä sitten tekee syksystä niin epämiellyttävän? Ainakin alakoululaisten vastaus on tietenkin ilmeinen; syksy tarkoittaa myös väistämättä oppivelvollisuuden jatkamista ja paluuta koulunpenkille, mikä on tietenkin malttamattomille ja lapsille hieman tylsää ja ikävää. Muilta kysyttäessä yleisin vastaus todennäköisesti kertoisi syksyn tarkoittavan väistämätöntä kuolemaa kesälle, kesälomalle ja lämpimiin kesäpäiviin kuuluville huvituksille ja samalla petaavan tien kylmälle talvelle, pimeydelle, lumelle ja lumitöille, pakkasille...
Olen siinä mielessä outolintu etten ymmärrä edellä mainituista syistä puoliakaan. Pimeys on mielestäni olennainen osa elämää ja pimeys antaa myös mahdollisuuden luonnon ja kaupunkien kauneudelle jota ei päivänvalossa voisi nähdä. Vähemmän abstrakti argumentti pimeyden hyvyydestä on myös unen laadun paraneminen, sillä kesien valoisat yöt eivät ole ihmisolennolle niitä parhaimpia mitä unen laatuun tulee. Kylmien kelien kammoakaan en kovin hyvin ymmärrä, sillä mielestäni kylmän kanssa pärjää aina ja sille on jopa helppoa tehdä jotain toisin kuin tukahduttavalle kuumuudelle jonka kanssa ainakin köyhän opiskelijan on elettävä. Ilmastointikoneet maksavat maltaita, mutta talon lämmitys ja lämmin vaatetus ei niinkään. Vaatetusta on myöskin aina helppoa lisätä, mutta käänteisesti homma ei toimi, sillä kesäisin tuleekin hyvin pian raja vastaan jolloin ei vaatteita voi vähentää, koska niitä ei ole päällä enää lainkaan. Ja tolkuttoman kuuma on siitä huolimatta.
Syksyisin on myös aikaa hieman levähtää. Päättyvän kesän myötä taakse jäävät myös nippu festareita ja muita meininkejä joiden jäljiltä on hyvä hieman hengähtää. Kukaan ei jaksa biletystäkään loputtomasti, teekkareita kenties lukuunottamatta. Hyvänä jälkiriittinä kirjallisuutta harrastavat voivat painaa jälleen nenän kiinni kirjoihinsa tuntematta katumusta siitä että jäisi jostakin tärkeästä juhlinnasta paitsi. Rentoutumisen tapoja on lukemattomia muitakin mutta tämä kirjoitus ei käsittele niitä joten hystnyt.
Olen edellä tuonut syksyä puoltavia näkemyksiä esille, mikä toivottavasti antaa perspektiiviä vuodenaikoihin ja asioihin yleensä sekä vähentää syksyyn syyttä kohdistuvaa inhoa. Mikäli olo tuntuu edellä mainituistakin hyvistä puolista huolimatta lohduttomalta, kannattaa myös muistaa että tuleva talvi ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä. Ja eikö vain ole hieno tunne myös sekin kun tammi-helmikuun paikkeilla havahtuu jokainen ilta huomaamaan kuluneen päivän olleen taas hieman pidempi kuin eilinen. Syklin on toteuduttava, jotta sen fiiliksen voisi uudestaan kokea.
Syksyn saapuminen tuo mukanaan myös helpotuksen kaltaisilleni kylmäverisille ihmisille, jotka olivat vielä pari viikkoa sitten tukahtua vallitseviin helteisiin ja kuumuuteen. Ilman viilentyessä olen itse ainakin virkistynyt huomattavasti, sillä kaikkea energiaa ei tarvitse enää kuluttaa kehon jäähdyttämiseen sekä jopa sellainenkin ylellisyys kuin nukkuminen on mahdollista ilman että tarvitsee aamuisin herätä hien valtamerestä oloon, joka on kuin olisi vuosisadan krapulassa. Ja kyllä, myös pahemmassakin krapulassa herääminen on hivenen mukavampaa kun ei ole jo valmiiksi niin hävyttömän kuuma...
Syksyyn kuuluu erottamattomana osana myös iltojen ja öiden hämärtyminen toisin kuin kesällä, jolloin iltaisin hämärtyy parhaimmillaankin vain muisti ja sekin kalliin alkoholin myötävaikutuksella. On upea fiilis kävellä pimenevässä syysillassa ja tervehtiä pitkän kesän jälkeen ensimmäisiä taivaankannelle tuikkimaan syttyviä tähtiä ja planeettoja, joista kirkkaimpana loistaa tällä hetkellä Jupiter, tuo muinaisten roomalaisten jumalkaartin piällysmies. Tähtiä pälyillessä voi myös hetken antaa itsensä olla lapsi jälleen ja viettää tovin jos toisenkin tähtikuvioita etsiskellen. Tämä aktiviteetti saa tosin luvan odottaa vielä hetken näillä leveysasteilla, sillä maan kaltevuus on yhä hieman liikaa kohti julmaa aurinkoa joka emittoimillaan fotoneilla estää näkemästä kaukaisempia kohteita eli niitä himmeämpiä tähtiä. Oman osansa havaitsemisen hankaloittamiseksi tekee myös ihminen keinovalollaan, joten ydinkaupungilla asuvat saavat harrastaa myös hieman liikuntaa (tai vaihtoehtoisesti ottaa auton alleen kellä sellainenkin mahdollisuus on) päästäkseen tähtien tiirailun kannalta otollisemmille maille.
Jo tekstin alussa mainitsinkin parjatuimman vuodenajan olevan siis käsillä. Mikä sitten tekee syksystä niin epämiellyttävän? Ainakin alakoululaisten vastaus on tietenkin ilmeinen; syksy tarkoittaa myös väistämättä oppivelvollisuuden jatkamista ja paluuta koulunpenkille, mikä on tietenkin malttamattomille ja lapsille hieman tylsää ja ikävää. Muilta kysyttäessä yleisin vastaus todennäköisesti kertoisi syksyn tarkoittavan väistämätöntä kuolemaa kesälle, kesälomalle ja lämpimiin kesäpäiviin kuuluville huvituksille ja samalla petaavan tien kylmälle talvelle, pimeydelle, lumelle ja lumitöille, pakkasille...
Olen siinä mielessä outolintu etten ymmärrä edellä mainituista syistä puoliakaan. Pimeys on mielestäni olennainen osa elämää ja pimeys antaa myös mahdollisuuden luonnon ja kaupunkien kauneudelle jota ei päivänvalossa voisi nähdä. Vähemmän abstrakti argumentti pimeyden hyvyydestä on myös unen laadun paraneminen, sillä kesien valoisat yöt eivät ole ihmisolennolle niitä parhaimpia mitä unen laatuun tulee. Kylmien kelien kammoakaan en kovin hyvin ymmärrä, sillä mielestäni kylmän kanssa pärjää aina ja sille on jopa helppoa tehdä jotain toisin kuin tukahduttavalle kuumuudelle jonka kanssa ainakin köyhän opiskelijan on elettävä. Ilmastointikoneet maksavat maltaita, mutta talon lämmitys ja lämmin vaatetus ei niinkään. Vaatetusta on myöskin aina helppoa lisätä, mutta käänteisesti homma ei toimi, sillä kesäisin tuleekin hyvin pian raja vastaan jolloin ei vaatteita voi vähentää, koska niitä ei ole päällä enää lainkaan. Ja tolkuttoman kuuma on siitä huolimatta.
Syksyisin on myös aikaa hieman levähtää. Päättyvän kesän myötä taakse jäävät myös nippu festareita ja muita meininkejä joiden jäljiltä on hyvä hieman hengähtää. Kukaan ei jaksa biletystäkään loputtomasti, teekkareita kenties lukuunottamatta. Hyvänä jälkiriittinä kirjallisuutta harrastavat voivat painaa jälleen nenän kiinni kirjoihinsa tuntematta katumusta siitä että jäisi jostakin tärkeästä juhlinnasta paitsi. Rentoutumisen tapoja on lukemattomia muitakin mutta tämä kirjoitus ei käsittele niitä joten hystnyt.
Olen edellä tuonut syksyä puoltavia näkemyksiä esille, mikä toivottavasti antaa perspektiiviä vuodenaikoihin ja asioihin yleensä sekä vähentää syksyyn syyttä kohdistuvaa inhoa. Mikäli olo tuntuu edellä mainituistakin hyvistä puolista huolimatta lohduttomalta, kannattaa myös muistaa että tuleva talvi ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä. Ja eikö vain ole hieno tunne myös sekin kun tammi-helmikuun paikkeilla havahtuu jokainen ilta huomaamaan kuluneen päivän olleen taas hieman pidempi kuin eilinen. Syklin on toteuduttava, jotta sen fiiliksen voisi uudestaan kokea.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Hajatelmia kuolemattomuudesta
Ihmisen vanheneminen on tosiasia jonka vain harvat kiistävät. Vanheneminen elikkäs ikääntyminen johtuu suurimmaksi osaksi elimistön rappeutumisesta, siitä että tietyt solut eivät ole uusiutuvaa mallia vaan aikaa myöten rupeavat rapistumaan ja kuolemaan pois eikä uusia synny tilalle. Kun tämä prosessi sitten etenee riittävän pitkälle on seurauksena yleensä kuolema. Kuolema taas on siitä vähän ikävä olotila että kuoleman rajan ylittyessä ihmisen aivotoiminta lakkaa muiden elintoimintojen ohella, mikä taas mitä merkittävimmässä määrin vaikeuttaa informaation käsittelemistä mitä yleisesti ottaen pidetään yhtenä elämän kriteereistä.
Mutta näin ei tarvitsisi olla. Olen lähes yhtä kova reduktionisti kuin Kari Enqvist joten näen ihmisen samalla tavalla osana luontoa ja luonnonlakeja kuin kaikki muukin olevainen yksittäisistä kvarkeista kokonaisiin galaksikuntiin. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei sano kehomme atomeille että "kuolkaa" joten mitään varsinaista pakkoa tälle vastenmieliselle toimenpiteelle ei ole. Eräs meduusa, Turritopsis nutricula nimeltään, on toistaiseksi ainoa tunnettu eläin joka on biologisesti kuolematon. Ainutlaatuisuudestaan huolimatta turritopsis olemassaolollaan todistaa biologisen kuolemattomuuden mahdollisuudesta.
Miksi ihminen, tai mikään muu eliö, ei sitten ole evoluution kautta syntynyt kuolemattomaksi? Vastaus on luonnontieteilijöille ilmeinen ja lopuillekin lähinnä tylsä; kuolemattomuudesta ei olisi ollut mitään merkittävää hyötyä lajin jatkumisen kannalta, sillä eliöille on (yleensä) riittänyt yksinkertaisempi syö-juo-nai-kuole -elämä. Varsinkin kohta "nai" on avainasemassa elämän suuressa kilpavarustelussa, sillä lisääntymiskyky-ja-tahti on lajin kannalta tärkeää.
Miltä se sitten tuntuisi?
Niin, millaista olisi olla kuolematon? Olen aivan varma, että jokseenkin jokainen ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä miettinyt yön pimeinä tunteina kysymystä elämästä ja kuolemasta. Useimmat heistä ovat jopa harmitelleet kuoleman välttämättömyyttä. Näin on myös minunkin kohdallani, ja olen myös käynyt monia keskusteluja aiheen tiimoilta, mutta niistä lisää hieman myöhemmin.
Rajattoman pitkässä elämässä olisi kieltämättä kiistattomia hyötyjä. Kuin haltiat dragonlance-sarjassa konsanaan voisin minäkin kuluttaa esimerkiksi vuodenkin elämästäni ihan vain katsellen kuinka ruoho kasvaa. Tai miltä kuulostaisi viettää elämästään viisikymmentä vuotta, tai sata vuotta, sulkeutuneena maailman huippukirjallisuuden pariin? Ehkä myös vakaa aikomukseni kuunnella lävitse kaikki YleX:n Hyvä Veli-musiikkiohjelmassa esille tulevien hyvien bändien tuotannot voisi jopa olla saavutettavissa.
Olen suhteellisen varma, että ainakin omalla kohdallani koko aikakäsitys muuttuisi täydellisesti, jos nyt ei heti niin ainakin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Mihin enää olisi kiire? Miksi hoppuilla enää minkään asian suhteen? Kun opiskelu ei maita niin nou hätä, siirryt vain työelämään vaikka viideksi vuosikymmeneksi ja taas riittää rahaa (ja samalla motivaatiota, sillä usein motivaatio == raha) käydä koulut loppuun ja viettää railakasta opiskelijaelämää. Käsite "ikiteekkari" saisi aivan uuden merkityksen! Tämä(kin) mahdollisuus luo tosin melkoiset paineet terveyspuolen ja lääketieteen suuntaan, sillä mitäpä iloa biologisesta kuolemattomuudestakaan enää on jos maksa päättää päivänsä jo ennen kuin ikuisuus ehtii käytännössä edes alkaa.
Rikollisuus kiittää
Biologiseen kuolemattomuuteen liittyy kiistatta myös melkoisia varjopuolia. Jos oletetaan että ihmisluontoon ei muilta osin kajota niin impulsiivisuus, väkivaltaisuus ja kaikenlainen muukin ihmisen kykeneväisyys kiusantekoon toisille ihmisille ja eläimille olisivat yhä läsnä, mutta tällä kertaa rikollisuutta ei olisi rajoittamassa edes jenkkien jakamat tuhatvuotiset vankilatuomiot sillä jos minä kykenisin viettämään sata vuotta ihan vain kirjallisuuden parissa, kykenisivät myös rikolliset suurella todennäköisyydellä istumaan vankilassa saman ajan tai kauemminkin, kunhan vain kannustin on riittävän suuri. Itse olen tosin luonteeltani nykyisin optimisti ainakin jossakin suhteessa (kiitos Valtaojan Eskon) enkä usko että edes nykyaikana rangaistuksen pelko olisi suurimmalle osalle ihmisistä se ehdoton motivaattori olla rikkomatta lakia, ainakaan vakavempien rikosten kohdalla. Mutta rikoksiahan ne ovat pienetkin rikokset...
Henkirikokset ovat tottakai luku sinänsä. Mahtaisivatko monetkin olla taipuvaisempia riistämään toiselta ihmiseltä hengen jos tietäisivät että siitä seuraa vain väliaikainen linnatuomio? Tai madaltuisiko kynnys "valita ammatiksi" esimerkiksi palkkamurhaaja? Mene ja tiedä, minulla ei ole antaa näihin kysymyksiin vastauksia. Mutta ehkä scifikirjallisuus tarjoaa vastauksen; Iain Banksin Kulttuuri-sarjassa ei yhteiskunnassa vallitse lakeja lainkaan. Ihmiset ja muut eläväiset ovat oppineet jo aikoja sitten herättämään ihmisen eloon kuolleista jolloin seuraus vakavasta henkirikoksestakin on vain se ettei tekijää enää kutsuta bailuihin. Ajatus ei sinänsä ole edes kovin kaukaa haettu, sillä johan jo nyt tiedämme, että niin ihmisen kuin kaikkien muidenkin elävien organismien perimään on kirjattu se, minkälainen ihmisestä tulee, joten ottamalla perimä talteen voidaan surmatulle ihmiselle rakentaa uusi ruumis. Ruumis ei vielä tietenkään yksistään riitä joten tarvitaan myös varmuuskopio, mielellään mahdollisimman ajantasalla oleva. Ja sekään ei mikään luonnoton temppu ole; senkusta vain tietyin väliajoin, esimerkiksi tunnin tai kahden välein, otetaan itseys talteen hyperlerpulle ja äksidentin sattuessa etsitään viimeisin varmuuskopio ja lätkäistään tiedot talteen uutuuttaan kiiltelevään ruumiiseen ja taas bailataan. Itse uhri ei kokisi sen kummempaa kuin nykyisetkään koomapotilaat viikkojen tai kuukausien koomasta herättyään. Tämänkaltaiset metodit herättävät tosin suunnattoman suuria kysymyksiä mm.toteutustavoista ja yksityisyyden suojelemisesta, mutta ne olisivat aivan toinen kirjoitelma jo sinänsä, eli en siis puhu niistä mitään. Niihin kysymyksiin Te saatte vastata aivan itse pienen pääkoppanne sisällä.
Kuolemattomuuden monet kasvot
"Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki" kertoo sananlasku, joka pätee tälläkin kertaa. En suinkaan ole ainoa kuolemattomuutta miettinyt ihminen sillä mm. scifi-kirjallisuus on jo esitellyt meille useitakin eri mahdollisuuksia kuolemattomista eliöistä, joten käyn pintapuolisesti lävitse muutamia mahdollisuuksia:
I. Biologinen kuolemattomuus
Tämä lienee se todennäköisin ja myös nopeiten toteutuva vaihtoehto. Geenitutkijat kaikessa viisaudessaan löytävät keinon estää ihmiskehon rappeutuminen ja solujen uusiutumattomuus. Tämän niksin varjopuolena, tai toiselta kantilta siunauksena, ihmisestä ei varsinaisesti tule kuolematonta vaan elämän päättyminen on edelleen mahdollista esimerkiksi onnettomuuden tai, jos olemattomuus alkaa vaikuttamaan paremmalta vaihtoehdolta, oman käden kautta.
II. Kyberihmisyys
Tietokoneiden laskentakapasiteetti saadaan siihen pisteeseen että ihmisen aivot voidaan korvata tietokoneella. Käytännössä tähän tulee menemään vielä toivottoman kauan aikaa, sillä ihmisaivot sisältävät n.200 miljardia aivosolua jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa kymmenillä tuhansilla synapseilla. Tämä kapistus tarkoittaa niin tajutonta määrää laskutehoa, etteivät ihmisen rakentamat nykyiset, alkeelliset tietokoneet pysty edes yhdessä vastaavaan laskentatehoon. Tämä on, kuten arvata saattaa, pienimuotoinen ongelma, sillä tuskinpa kellään on intressiä rakentaa planeetallista tietokoneita yhden ihmisen aivoja korvaamaan. Mutta onneksi tähän on olemassa aivan todellinen, fysiikan lakeja sievästi totteleva ratkaisu: kvanttitietokone. Tämä scifiltä haiseva sana on laite, joka normaalin tietokoneen bittien sijasta käsittelee tietoa kubitteina. Lyhyt esittely laitteen toiminnasta voisi olla paikallaan: bitillä voi olla kaksi tilaa jotka ovat siis loogiset 1 tai 0. Kubitilla on lisäksi vielä kolmaskin tila; 1 ja 0 samaan aikaan eli niin kutsuttu superpositio. Kubittia ei kuitenkaan tule tulkita vain hienoviriteltynä bittinä, sillä kvanttilaskennan koko huimaava tehokkuus perustuu laskutoimitusten suorittamiseen rinnakkain perinteisten tietokoneiden sarjalaskennan sijaan. On kuitenkin vielä epäselvää, onko edes teoreettisesti mahdollista koskaan valmistaa kvanttitietokonetta joka mahtuisi millään tavalla järkevään tilaan kyberihmiskäyttöä ajatellen. Mutta Toivossa on hyvä elää, tuumasi jo lapamato aikoinaan.
Kunhan aivojen korvaaminen elottomalla aineksella saadaan ratkaistua, onkin kaikki eteenpäin silkkaa pässinlihaa, tai paremminkin pässinmetallia. Hermotutkimus kehittyy valtaisalla vauhdilla, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö ihmiskehon muita komponentteja voitaisi tulevaisuudessa korvata mekaanisin, elottomin rakentein. Aineenvaihduntaakaan ei enää tarvitsisi järjestää sillä mitäpä "robotti" sellaisella tekisi mikä sekin osaltaan yksinkertaistaisi kyberihmisen rakennetta.
III.Olipa kerran aivan uusi elämä
Tämä vaihtoehto kuuluisi oikeastaan raskaan sarjan scifikirjallisuuteen, mutta koska kyseessä on silti teoriassa täysin mahdollinen vaihtoehto niin esittelen sen lyhyesti silti.
Kosmologit ovat hiljattain (edellisen vuosisadan aikana) todenneet että kotoinen maailmankaikkeutemme on mallia ikuisesti laajeneva. Eli alkuräjähdyksestä liikkeelle lähtenyt laajeneminen ei lopu koskaan (todellisuudessa se jopa kiihtyy) ja termodynamiikan tylyjä lakeja totellen myös kaikkeutemme entropia voi vain kasvaa. Tämän seurauksena on, että tajuttoman pitkän ajan kuluttua ei taivaalla loista enää kuin kenties muutamia miljoonia tähtösiä, kunnes nekin hiljalleen polttavat vetynsä pois ja sammuvat. Jurassic Parkin Ian Malcolm totesi että "elämä keksii keinot" ja niin sen on kaikkeudessamme pakko tehdäkin. Tulevaisuudessa elämä ei siis voi millään enää jatkaa lähelläkään siinä muodossa kuin jona sen nyt tunnemme, vaan käytännössä elävän elukan koon tulee kasvaa rajusti, siis aivan käsittämättömän rajusti. Tulevaisuuden blogikirjoittajat ja muut eläväiset ovatkin fyysiseltä kooltaan todennäköisesti keskikokoisen planeetan luokkaa, ja heidän koostumuksensa voi olla melkein mitä tahansa joka vain kykenee käsittelemään informaatiota; sähkömagneettista säteilyä, suunnattoman kokoisia alkeishiukkasrihmastoja ajelehtimassa avaruuden äärettömyyksissä, lähes mitä vain. Samoin energiakriisistä johtuen heidän ajatuksensa tulee toimimaan hiiiiitaaaaaasti; yksi meille normaali ajatus voi viedä kosmiselta ikiolennolta ihmisen ajassa mitattuna satoja tai tuhansia vuosia. Mutta äärettömästi laajeneva universumi tarjoaa kyllä aikaa.
Energiakriisi on kuitenkin edessä myös heillä sillä viimeistenkin tähtien sammuessa ei energiaa ole tarjolla enää juuri muualta kuin mustista aukoista Hawkingin säteilyn muodossa. Mustat aukotkaan eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan aivan käsittämättömän pitkän ajan jälkeen viimeinenkin musta aukko höyrystyy olemattomiin. Siihen päättyy todennäköisesti myös tällaisen kaikkeuden eläväisten taru.
IV. Olipa kerran vanha elämä
Myös tämä vaihtoehto sijaitsee kaukana scifikirjallisuuden tontilla, sillä nykytiedon valossa tämä ei tule koskaan realisoitumaan. Mutta esitän sen silti, aivan vain siitä syystä koska kyseessä on niin seksikäs ajatus.
Mitä mainioimmassa kirjassaan "Päättymättömät päivät kuolleena" Marcus Chown esittelee lukijoillensa todella mielenkiintoisen ajatuksen: jos maailmankaikkeus ei olekaan ikuisesti laajeneva ja laajeneminen kääntyy aionien jälkeen takaisin supistuvaksi niin mitä käy elämälle? Tästä supistumisesta seuraa mm.taustasäteilyn lämpötilan kasvu eli avaruus ei enää olekaan kylmä paikka vaan itseasiassa siitä tulee maailmankaikkeuden suurin sauna; taustalämpötila kohoaa nykyisestä absoluuttista nollapistettä lähestyvästä arvosta aina aluksi nollaan celsiusasteeseen ja siitä tasaisesti kasvaen kunnes lopulta käytettävissä on niin paljon energiaa että tulevaisuuden äly ja elämä alkaa toimimaan yhä nopeammin ja nopeammin kunnes se saavuttaa huikean kliimaksinsa jossa yhden ajatuksen mittaiset ajanjaksot ovat niin käsittämättömän lyhyitä (käytännössä lähellä planckin aikaa) että käytännössä ikuinen elämä on saavutettu! Mahtavaa, eikö? Sekavaa? Kyllä. Mutta täynnä mahdollisuuksia? Kyllä! Tätä loistavaa tulevaisuutta varjostaa vain se tosiseikka, ettei se nykytiedon valossa koskaan tule toteutumaan.
Pessimisti ei pety eikä optimisti ylläty.
Mutta näin ei tarvitsisi olla. Olen lähes yhtä kova reduktionisti kuin Kari Enqvist joten näen ihmisen samalla tavalla osana luontoa ja luonnonlakeja kuin kaikki muukin olevainen yksittäisistä kvarkeista kokonaisiin galaksikuntiin. Mikään tuntemamme fysiikanlaki ei sano kehomme atomeille että "kuolkaa" joten mitään varsinaista pakkoa tälle vastenmieliselle toimenpiteelle ei ole. Eräs meduusa, Turritopsis nutricula nimeltään, on toistaiseksi ainoa tunnettu eläin joka on biologisesti kuolematon. Ainutlaatuisuudestaan huolimatta turritopsis olemassaolollaan todistaa biologisen kuolemattomuuden mahdollisuudesta.
Miksi ihminen, tai mikään muu eliö, ei sitten ole evoluution kautta syntynyt kuolemattomaksi? Vastaus on luonnontieteilijöille ilmeinen ja lopuillekin lähinnä tylsä; kuolemattomuudesta ei olisi ollut mitään merkittävää hyötyä lajin jatkumisen kannalta, sillä eliöille on (yleensä) riittänyt yksinkertaisempi syö-juo-nai-kuole -elämä. Varsinkin kohta "nai" on avainasemassa elämän suuressa kilpavarustelussa, sillä lisääntymiskyky-ja-tahti on lajin kannalta tärkeää.
Miltä se sitten tuntuisi?
Niin, millaista olisi olla kuolematon? Olen aivan varma, että jokseenkin jokainen ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä miettinyt yön pimeinä tunteina kysymystä elämästä ja kuolemasta. Useimmat heistä ovat jopa harmitelleet kuoleman välttämättömyyttä. Näin on myös minunkin kohdallani, ja olen myös käynyt monia keskusteluja aiheen tiimoilta, mutta niistä lisää hieman myöhemmin.
Rajattoman pitkässä elämässä olisi kieltämättä kiistattomia hyötyjä. Kuin haltiat dragonlance-sarjassa konsanaan voisin minäkin kuluttaa esimerkiksi vuodenkin elämästäni ihan vain katsellen kuinka ruoho kasvaa. Tai miltä kuulostaisi viettää elämästään viisikymmentä vuotta, tai sata vuotta, sulkeutuneena maailman huippukirjallisuuden pariin? Ehkä myös vakaa aikomukseni kuunnella lävitse kaikki YleX:n Hyvä Veli-musiikkiohjelmassa esille tulevien hyvien bändien tuotannot voisi jopa olla saavutettavissa.
Olen suhteellisen varma, että ainakin omalla kohdallani koko aikakäsitys muuttuisi täydellisesti, jos nyt ei heti niin ainakin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Mihin enää olisi kiire? Miksi hoppuilla enää minkään asian suhteen? Kun opiskelu ei maita niin nou hätä, siirryt vain työelämään vaikka viideksi vuosikymmeneksi ja taas riittää rahaa (ja samalla motivaatiota, sillä usein motivaatio == raha) käydä koulut loppuun ja viettää railakasta opiskelijaelämää. Käsite "ikiteekkari" saisi aivan uuden merkityksen! Tämä(kin) mahdollisuus luo tosin melkoiset paineet terveyspuolen ja lääketieteen suuntaan, sillä mitäpä iloa biologisesta kuolemattomuudestakaan enää on jos maksa päättää päivänsä jo ennen kuin ikuisuus ehtii käytännössä edes alkaa.
Rikollisuus kiittää
Biologiseen kuolemattomuuteen liittyy kiistatta myös melkoisia varjopuolia. Jos oletetaan että ihmisluontoon ei muilta osin kajota niin impulsiivisuus, väkivaltaisuus ja kaikenlainen muukin ihmisen kykeneväisyys kiusantekoon toisille ihmisille ja eläimille olisivat yhä läsnä, mutta tällä kertaa rikollisuutta ei olisi rajoittamassa edes jenkkien jakamat tuhatvuotiset vankilatuomiot sillä jos minä kykenisin viettämään sata vuotta ihan vain kirjallisuuden parissa, kykenisivät myös rikolliset suurella todennäköisyydellä istumaan vankilassa saman ajan tai kauemminkin, kunhan vain kannustin on riittävän suuri. Itse olen tosin luonteeltani nykyisin optimisti ainakin jossakin suhteessa (kiitos Valtaojan Eskon) enkä usko että edes nykyaikana rangaistuksen pelko olisi suurimmalle osalle ihmisistä se ehdoton motivaattori olla rikkomatta lakia, ainakaan vakavempien rikosten kohdalla. Mutta rikoksiahan ne ovat pienetkin rikokset...
Henkirikokset ovat tottakai luku sinänsä. Mahtaisivatko monetkin olla taipuvaisempia riistämään toiselta ihmiseltä hengen jos tietäisivät että siitä seuraa vain väliaikainen linnatuomio? Tai madaltuisiko kynnys "valita ammatiksi" esimerkiksi palkkamurhaaja? Mene ja tiedä, minulla ei ole antaa näihin kysymyksiin vastauksia. Mutta ehkä scifikirjallisuus tarjoaa vastauksen; Iain Banksin Kulttuuri-sarjassa ei yhteiskunnassa vallitse lakeja lainkaan. Ihmiset ja muut eläväiset ovat oppineet jo aikoja sitten herättämään ihmisen eloon kuolleista jolloin seuraus vakavasta henkirikoksestakin on vain se ettei tekijää enää kutsuta bailuihin. Ajatus ei sinänsä ole edes kovin kaukaa haettu, sillä johan jo nyt tiedämme, että niin ihmisen kuin kaikkien muidenkin elävien organismien perimään on kirjattu se, minkälainen ihmisestä tulee, joten ottamalla perimä talteen voidaan surmatulle ihmiselle rakentaa uusi ruumis. Ruumis ei vielä tietenkään yksistään riitä joten tarvitaan myös varmuuskopio, mielellään mahdollisimman ajantasalla oleva. Ja sekään ei mikään luonnoton temppu ole; senkusta vain tietyin väliajoin, esimerkiksi tunnin tai kahden välein, otetaan itseys talteen hyperlerpulle ja äksidentin sattuessa etsitään viimeisin varmuuskopio ja lätkäistään tiedot talteen uutuuttaan kiiltelevään ruumiiseen ja taas bailataan. Itse uhri ei kokisi sen kummempaa kuin nykyisetkään koomapotilaat viikkojen tai kuukausien koomasta herättyään. Tämänkaltaiset metodit herättävät tosin suunnattoman suuria kysymyksiä mm.toteutustavoista ja yksityisyyden suojelemisesta, mutta ne olisivat aivan toinen kirjoitelma jo sinänsä, eli en siis puhu niistä mitään. Niihin kysymyksiin Te saatte vastata aivan itse pienen pääkoppanne sisällä.
Kuolemattomuuden monet kasvot
"Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki" kertoo sananlasku, joka pätee tälläkin kertaa. En suinkaan ole ainoa kuolemattomuutta miettinyt ihminen sillä mm. scifi-kirjallisuus on jo esitellyt meille useitakin eri mahdollisuuksia kuolemattomista eliöistä, joten käyn pintapuolisesti lävitse muutamia mahdollisuuksia:
I. Biologinen kuolemattomuus
Tämä lienee se todennäköisin ja myös nopeiten toteutuva vaihtoehto. Geenitutkijat kaikessa viisaudessaan löytävät keinon estää ihmiskehon rappeutuminen ja solujen uusiutumattomuus. Tämän niksin varjopuolena, tai toiselta kantilta siunauksena, ihmisestä ei varsinaisesti tule kuolematonta vaan elämän päättyminen on edelleen mahdollista esimerkiksi onnettomuuden tai, jos olemattomuus alkaa vaikuttamaan paremmalta vaihtoehdolta, oman käden kautta.
II. Kyberihmisyys
Tietokoneiden laskentakapasiteetti saadaan siihen pisteeseen että ihmisen aivot voidaan korvata tietokoneella. Käytännössä tähän tulee menemään vielä toivottoman kauan aikaa, sillä ihmisaivot sisältävät n.200 miljardia aivosolua jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa kymmenillä tuhansilla synapseilla. Tämä kapistus tarkoittaa niin tajutonta määrää laskutehoa, etteivät ihmisen rakentamat nykyiset, alkeelliset tietokoneet pysty edes yhdessä vastaavaan laskentatehoon. Tämä on, kuten arvata saattaa, pienimuotoinen ongelma, sillä tuskinpa kellään on intressiä rakentaa planeetallista tietokoneita yhden ihmisen aivoja korvaamaan. Mutta onneksi tähän on olemassa aivan todellinen, fysiikan lakeja sievästi totteleva ratkaisu: kvanttitietokone. Tämä scifiltä haiseva sana on laite, joka normaalin tietokoneen bittien sijasta käsittelee tietoa kubitteina. Lyhyt esittely laitteen toiminnasta voisi olla paikallaan: bitillä voi olla kaksi tilaa jotka ovat siis loogiset 1 tai 0. Kubitilla on lisäksi vielä kolmaskin tila; 1 ja 0 samaan aikaan eli niin kutsuttu superpositio. Kubittia ei kuitenkaan tule tulkita vain hienoviriteltynä bittinä, sillä kvanttilaskennan koko huimaava tehokkuus perustuu laskutoimitusten suorittamiseen rinnakkain perinteisten tietokoneiden sarjalaskennan sijaan. On kuitenkin vielä epäselvää, onko edes teoreettisesti mahdollista koskaan valmistaa kvanttitietokonetta joka mahtuisi millään tavalla järkevään tilaan kyberihmiskäyttöä ajatellen. Mutta Toivossa on hyvä elää, tuumasi jo lapamato aikoinaan.
Kunhan aivojen korvaaminen elottomalla aineksella saadaan ratkaistua, onkin kaikki eteenpäin silkkaa pässinlihaa, tai paremminkin pässinmetallia. Hermotutkimus kehittyy valtaisalla vauhdilla, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö ihmiskehon muita komponentteja voitaisi tulevaisuudessa korvata mekaanisin, elottomin rakentein. Aineenvaihduntaakaan ei enää tarvitsisi järjestää sillä mitäpä "robotti" sellaisella tekisi mikä sekin osaltaan yksinkertaistaisi kyberihmisen rakennetta.
III.Olipa kerran aivan uusi elämä
Tämä vaihtoehto kuuluisi oikeastaan raskaan sarjan scifikirjallisuuteen, mutta koska kyseessä on silti teoriassa täysin mahdollinen vaihtoehto niin esittelen sen lyhyesti silti.
Kosmologit ovat hiljattain (edellisen vuosisadan aikana) todenneet että kotoinen maailmankaikkeutemme on mallia ikuisesti laajeneva. Eli alkuräjähdyksestä liikkeelle lähtenyt laajeneminen ei lopu koskaan (todellisuudessa se jopa kiihtyy) ja termodynamiikan tylyjä lakeja totellen myös kaikkeutemme entropia voi vain kasvaa. Tämän seurauksena on, että tajuttoman pitkän ajan kuluttua ei taivaalla loista enää kuin kenties muutamia miljoonia tähtösiä, kunnes nekin hiljalleen polttavat vetynsä pois ja sammuvat. Jurassic Parkin Ian Malcolm totesi että "elämä keksii keinot" ja niin sen on kaikkeudessamme pakko tehdäkin. Tulevaisuudessa elämä ei siis voi millään enää jatkaa lähelläkään siinä muodossa kuin jona sen nyt tunnemme, vaan käytännössä elävän elukan koon tulee kasvaa rajusti, siis aivan käsittämättömän rajusti. Tulevaisuuden blogikirjoittajat ja muut eläväiset ovatkin fyysiseltä kooltaan todennäköisesti keskikokoisen planeetan luokkaa, ja heidän koostumuksensa voi olla melkein mitä tahansa joka vain kykenee käsittelemään informaatiota; sähkömagneettista säteilyä, suunnattoman kokoisia alkeishiukkasrihmastoja ajelehtimassa avaruuden äärettömyyksissä, lähes mitä vain. Samoin energiakriisistä johtuen heidän ajatuksensa tulee toimimaan hiiiiitaaaaaasti; yksi meille normaali ajatus voi viedä kosmiselta ikiolennolta ihmisen ajassa mitattuna satoja tai tuhansia vuosia. Mutta äärettömästi laajeneva universumi tarjoaa kyllä aikaa.
Energiakriisi on kuitenkin edessä myös heillä sillä viimeistenkin tähtien sammuessa ei energiaa ole tarjolla enää juuri muualta kuin mustista aukoista Hawkingin säteilyn muodossa. Mustat aukotkaan eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan aivan käsittämättömän pitkän ajan jälkeen viimeinenkin musta aukko höyrystyy olemattomiin. Siihen päättyy todennäköisesti myös tällaisen kaikkeuden eläväisten taru.
IV. Olipa kerran vanha elämä
Myös tämä vaihtoehto sijaitsee kaukana scifikirjallisuuden tontilla, sillä nykytiedon valossa tämä ei tule koskaan realisoitumaan. Mutta esitän sen silti, aivan vain siitä syystä koska kyseessä on niin seksikäs ajatus.
Mitä mainioimmassa kirjassaan "Päättymättömät päivät kuolleena" Marcus Chown esittelee lukijoillensa todella mielenkiintoisen ajatuksen: jos maailmankaikkeus ei olekaan ikuisesti laajeneva ja laajeneminen kääntyy aionien jälkeen takaisin supistuvaksi niin mitä käy elämälle? Tästä supistumisesta seuraa mm.taustasäteilyn lämpötilan kasvu eli avaruus ei enää olekaan kylmä paikka vaan itseasiassa siitä tulee maailmankaikkeuden suurin sauna; taustalämpötila kohoaa nykyisestä absoluuttista nollapistettä lähestyvästä arvosta aina aluksi nollaan celsiusasteeseen ja siitä tasaisesti kasvaen kunnes lopulta käytettävissä on niin paljon energiaa että tulevaisuuden äly ja elämä alkaa toimimaan yhä nopeammin ja nopeammin kunnes se saavuttaa huikean kliimaksinsa jossa yhden ajatuksen mittaiset ajanjaksot ovat niin käsittämättömän lyhyitä (käytännössä lähellä planckin aikaa) että käytännössä ikuinen elämä on saavutettu! Mahtavaa, eikö? Sekavaa? Kyllä. Mutta täynnä mahdollisuuksia? Kyllä! Tätä loistavaa tulevaisuutta varjostaa vain se tosiseikka, ettei se nykytiedon valossa koskaan tule toteutumaan.
Pessimisti ei pety eikä optimisti ylläty.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Ruokaporua
Iltalehti uutisoi tänään 7.4 raflaavasti otsikolla "Asiantuntijat: kouluruoka uhkaa lasten terveyttä". Otsikko on tälläkertaa jopa vähän vajaat puoliksi totta.
Heti jutun alussa kerrotaan vähän näistä "asiantuntijoista", eli Kahdesta Huolestuneesta Äidistä, jotka selvittivät kouluruoan lisäaineiden määrän. Äideistä toinen kommentoi selvinnyttä näin:
"- Tieto oli kyllä yllättävä. Ruokalistan ruoissa oli 450 kertaa jotain lisäainetta. Lisäksi oli muitakin aineita, joiden käyttö on mielestäni kyseenalaistettavaa"
Juu, tämähän on tottakai aivan suora osoitus siitä kuinka lapsia suorastaan myrkytetään kouluissa. En tänään jaksa kuitenkaan dramatisoida asiaa enempää vaan tyydyn toteamaan että onneksi mielipiteillä ei ennenkään olla jonkun asian faktuaalisuutta ratkottu. Koska olin jo valmiiksi hivenen tylsistynyt päivän uutisia lukiessani, päätin sitten koittaa googlella onneani että löytyisikö asiasta jotain normaalin ihmisen käsityspiirissä olevaa faktatietoakin. Eikä internet jättänyt taaskaan pulaan vaan löytyihän sitä tietoa aivan uutislähteistäkin: Yle näkyy julkaisseen uutisen jo lokakuussa 2009 jossa tyrmätään iltalehden yritys kohunherätyksestä aika nätisti, ja uutisessa haastateltu tutkija ampuukin näyttävästi alas sellaisia väittämiä kuin elintarviketeollisuuden maksimaalinen voitontavoittelu ihmisiä myrkyttämällä (sigh), lisäaineiden haitallisuus sekä luonnollisen ruoan ehdoton pyhyys.
Samalla etsintäreissulla löysin myös hyvinkin mielenkiintoiselta ja tutustumisenarvoiselta vaikuttavan molekyyligastronomia-blogin jossa aihetta on myöskin sivuttu, varsin pätevästi vieläpä.
Mutta iltalehden juttu ei ole vielä loppuunasti käsitelty joten palatkaamme siihen. Uutisessa mainittu ylilääkäri Veli-Pekka Valkonen on huolestunut: "Valkonen pitää uhkana sitä, että lapsille tarjotaan ruokaa, jossa on paljon erilaisia lisäaineita, vaikka ei tiedetä yhtään niiden yhteisvaikutuksista pitkällä aikavälillä.
- Lisäaineet uhkaavat rasittaa tulevaisuudessa useiden kehoa ennennäkemättömällä tavalla. Varmaa on jo nyt se, etteivät tällaiset ruuat tue lasten hyvinvointia, Valkonen sanoo."
Siis hetkinen, tässähän on oikein malliesimerkki virheellisestä logiikasta. Ensin kerrotaan ettei vaikutuksista tiedetä, mutta varmaa kuitenkin on "etteivät lisäainepitoiset ruoat tue lasten hyvinvointia"? Väittämä on kahdella tasolla väärin; epätosi premissi ("lisäaineet ovat pahasta") johtaa automaattisesti siihen että myös väittämä on epätosi, sekä väittämä on vieläpä ristiriidassa itsensä kanssa. Ja vielä ylilääkäri...
Loppuosassa uutista löytyvätkin sitten nämä otsikon mainitsema asiantuntija, eikä minulla maallikkona ole hänen juttuihinsa paljoa sanottavaa. Mutta sen verran ihmettelen, että missä ovat muut asiantuntijat? Miksei kyseisten "paljastusten" johdosta ei haastateltavana ole ollut esimerkiksi Eviran henkilöstöä? No, tulevien päivien aikana tullaan varmasti näkemään muitakin aiheeseen liittyviä vakavammin otettavia juttuja mikäli kyseisen koulun ruoka on niin kovasti saatanasta kuin iltalehden jutun mukaan voisi luulla olevan.
Riittäköön tämä tältä erää, sillä näkyvyyttähän iltalehti kurjine uutisineen tämänkin kirjoituksen ansiosta hivenen sai. Valitettavaa, mutta niin isoa toimijaa kuin iltalehti ei voi sivuuttaa kauniisti ignooraten.Seuraava juttuni muuten käsittelee todennäköisesti tulevia eduskuntavaaleja ja kovasti on ainakin suunnitelmissa saada se kirjoitetuksi jo tulevan viikonlopun aikana. Mattimyöhäsille, vastaheränneille ja muutenvain asiasta tietämättömille kerrottakoon vielä että vaalien äänestyspäivä on 17.4.
Heti jutun alussa kerrotaan vähän näistä "asiantuntijoista", eli Kahdesta Huolestuneesta Äidistä, jotka selvittivät kouluruoan lisäaineiden määrän. Äideistä toinen kommentoi selvinnyttä näin:
"- Tieto oli kyllä yllättävä. Ruokalistan ruoissa oli 450 kertaa jotain lisäainetta. Lisäksi oli muitakin aineita, joiden käyttö on mielestäni kyseenalaistettavaa"
Juu, tämähän on tottakai aivan suora osoitus siitä kuinka lapsia suorastaan myrkytetään kouluissa. En tänään jaksa kuitenkaan dramatisoida asiaa enempää vaan tyydyn toteamaan että onneksi mielipiteillä ei ennenkään olla jonkun asian faktuaalisuutta ratkottu. Koska olin jo valmiiksi hivenen tylsistynyt päivän uutisia lukiessani, päätin sitten koittaa googlella onneani että löytyisikö asiasta jotain normaalin ihmisen käsityspiirissä olevaa faktatietoakin. Eikä internet jättänyt taaskaan pulaan vaan löytyihän sitä tietoa aivan uutislähteistäkin: Yle näkyy julkaisseen uutisen jo lokakuussa 2009 jossa tyrmätään iltalehden yritys kohunherätyksestä aika nätisti, ja uutisessa haastateltu tutkija ampuukin näyttävästi alas sellaisia väittämiä kuin elintarviketeollisuuden maksimaalinen voitontavoittelu ihmisiä myrkyttämällä (sigh), lisäaineiden haitallisuus sekä luonnollisen ruoan ehdoton pyhyys.
Samalla etsintäreissulla löysin myös hyvinkin mielenkiintoiselta ja tutustumisenarvoiselta vaikuttavan molekyyligastronomia-blogin jossa aihetta on myöskin sivuttu, varsin pätevästi vieläpä.
Mutta iltalehden juttu ei ole vielä loppuunasti käsitelty joten palatkaamme siihen. Uutisessa mainittu ylilääkäri Veli-Pekka Valkonen on huolestunut: "Valkonen pitää uhkana sitä, että lapsille tarjotaan ruokaa, jossa on paljon erilaisia lisäaineita, vaikka ei tiedetä yhtään niiden yhteisvaikutuksista pitkällä aikavälillä.
- Lisäaineet uhkaavat rasittaa tulevaisuudessa useiden kehoa ennennäkemättömällä tavalla. Varmaa on jo nyt se, etteivät tällaiset ruuat tue lasten hyvinvointia, Valkonen sanoo."
Siis hetkinen, tässähän on oikein malliesimerkki virheellisestä logiikasta. Ensin kerrotaan ettei vaikutuksista tiedetä, mutta varmaa kuitenkin on "etteivät lisäainepitoiset ruoat tue lasten hyvinvointia"? Väittämä on kahdella tasolla väärin; epätosi premissi ("lisäaineet ovat pahasta") johtaa automaattisesti siihen että myös väittämä on epätosi, sekä väittämä on vieläpä ristiriidassa itsensä kanssa. Ja vielä ylilääkäri...
Loppuosassa uutista löytyvätkin sitten nämä otsikon mainitsema asiantuntija, eikä minulla maallikkona ole hänen juttuihinsa paljoa sanottavaa. Mutta sen verran ihmettelen, että missä ovat muut asiantuntijat? Miksei kyseisten "paljastusten" johdosta ei haastateltavana ole ollut esimerkiksi Eviran henkilöstöä? No, tulevien päivien aikana tullaan varmasti näkemään muitakin aiheeseen liittyviä vakavammin otettavia juttuja mikäli kyseisen koulun ruoka on niin kovasti saatanasta kuin iltalehden jutun mukaan voisi luulla olevan.
Riittäköön tämä tältä erää, sillä näkyvyyttähän iltalehti kurjine uutisineen tämänkin kirjoituksen ansiosta hivenen sai. Valitettavaa, mutta niin isoa toimijaa kuin iltalehti ei voi sivuuttaa kauniisti ignooraten.Seuraava juttuni muuten käsittelee todennäköisesti tulevia eduskuntavaaleja ja kovasti on ainakin suunnitelmissa saada se kirjoitetuksi jo tulevan viikonlopun aikana. Mattimyöhäsille, vastaheränneille ja muutenvain asiasta tietämättömille kerrottakoon vielä että vaalien äänestyspäivä on 17.4.
torstai 24. maaliskuuta 2011
"Keskustelupalsta seisoo tyhjillään..."
Ylen uutiset tiedottivat tänään 23.3 eduskunnan hyväksyneen lain, joka asettaa keskustelupalstojen ylläpitäjät vastuuseen sivustoillaan esiintyvistä mahdollisista lainvastaisista teksteistä. Eritoten on mainittu mm.sellainen törkeä rikos kuin "kiihottaminen kansanryhmää vastaan".
Olen aina pyrkinyt suhtautumaan maltilla typeriltäkin vaikuttaviin lakiuudistuksiin sekä eduskunnan toimintaan, sillä maltti on valttia. Tässä tapauksessa se ei vain valitettavasti taida enää olla mahdollista, sillä en yksinkertaisesti keksi mitään järkevää argumenttia kyseisen lakiesityksen puolustamiseksi. En ainakaan sellaisia, joita kukaan oikeasti tällä vuosituhannella elävä voisi kannattaa.
Uutisessa kerrotaan lakiesityksen toimivan käytännössä seuraavasti:
"Käytännössä uudistus tarkoittaa, että keskustelupalstan ylläpitäjä voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, jos hänen nettisivullaan on lainvastaista aineistoa. Tuomio edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen materiaalista ja materiaalin poistaminen on mahdollista. "
Yritin kovasti pohtia että mikä etäisestikään järkevältä kuulostava logiikka voisi olla tämän takana, enkä keksinyt ainoatakaan vastausta kuin tiettyjen ehtojen vallitessa: asetetaan premissiksi se, etteivät normaalit kansalaiset ole, eivätkä voi olla, enää itse vastuussa siitä mitä suustaan (tai sormistaan) päästävät. Koska tämä ei yksin riitä, on myös oletettava että Suomessa ei enää vallitse sananvapaus ja vääristäkin mielipiteistä sekä ajatusrikoksista voidaan tuomita. Kun homma asetetaan tähän valoon on lakiesityksessä jotain tolkkuakin. Mutta emmehän me aseta? Emmehän?
Toisena seikkana haluaisin myöskin nähdä sen, että millä ihmeellä osoitetaan ylläpitäjän olleen tietoinen aineistosta jota hänen palstallaan liikkuu? Suurimmille keskustelufoorumeille lähetetään viestejä päivittäin satoja, joihinkin jopa tuhansia, joten lienee sanomattakin selvää ettei jo-valmiiksi-surkeaa-sekä-epäeettistä-lakia voida valvoa yhtään millään. Eli käytännössä on tuomittava joko a)ylläpitäjä jokatapauksessa tai b)jättää tuomitsematta sillä tietoisuuskriteeri ei täyty kuin todella harvoissa tapauksissa. Eli sen lisäksi, että työryhmä on onnistunut saattamaan voimaan lain josta periaatteiden puolesta Kim Jong Ill:kin voisi olla hivenen kateellinen, He ovat tehneet sen valvonnasta vielä niin tolkuttoman kehnon ettei se tule suurella todennäköisyydellä ikinä edes toimimaan. Tähänkö niitä minun rahojani nyt sitten käytetään?
En voi kuin pudistella päätäni kasvavan epätoivon vallassa. Onneksi eduskuntavaalit lähestyvät ripeästi, joten vaikuttamisen mahdollisuus on jo lähellä. Aion itse asettua tukemaan avoimesti erästä mielestäni sangen järkevältä vaikuttavaa ehdokasta, joten lisättäköön tähän loppuun vielä pieni vaalimainos: Henri Heikkinen eduskuntaan!
ps. Tajusinpa juuri, että minussakin on ensimmäistä kertaa aikoihin todellista potentiaalia siirtyä lain laveammalle puolelle! Eihän se vaadi kuin muutaman kyseenalaisen kommentin joltakin lukijaltani, ja näin näppärästi saatiin Tuomaalle sakkorangaistus tai linnaa. Helppoa on tämä rikollisuus, nykyaikana.
pps. Jos/kun joltakulta meni otsikko hivenen ohi niin tässä apua siihen. On muuten mainio värssy, ja sanatkin ovat helposti muutettavissa tulevaisuuden muotoon:
"Keskustelupalsta seisoo tyhjillään, ei kukaan siellä uskalla kysymystään esittää..."
Olen aina pyrkinyt suhtautumaan maltilla typeriltäkin vaikuttaviin lakiuudistuksiin sekä eduskunnan toimintaan, sillä maltti on valttia. Tässä tapauksessa se ei vain valitettavasti taida enää olla mahdollista, sillä en yksinkertaisesti keksi mitään järkevää argumenttia kyseisen lakiesityksen puolustamiseksi. En ainakaan sellaisia, joita kukaan oikeasti tällä vuosituhannella elävä voisi kannattaa.
Uutisessa kerrotaan lakiesityksen toimivan käytännössä seuraavasti:
"Käytännössä uudistus tarkoittaa, että keskustelupalstan ylläpitäjä voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, jos hänen nettisivullaan on lainvastaista aineistoa. Tuomio edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen materiaalista ja materiaalin poistaminen on mahdollista. "
Yritin kovasti pohtia että mikä etäisestikään järkevältä kuulostava logiikka voisi olla tämän takana, enkä keksinyt ainoatakaan vastausta kuin tiettyjen ehtojen vallitessa: asetetaan premissiksi se, etteivät normaalit kansalaiset ole, eivätkä voi olla, enää itse vastuussa siitä mitä suustaan (tai sormistaan) päästävät. Koska tämä ei yksin riitä, on myös oletettava että Suomessa ei enää vallitse sananvapaus ja vääristäkin mielipiteistä sekä ajatusrikoksista voidaan tuomita. Kun homma asetetaan tähän valoon on lakiesityksessä jotain tolkkuakin. Mutta emmehän me aseta? Emmehän?
Toisena seikkana haluaisin myöskin nähdä sen, että millä ihmeellä osoitetaan ylläpitäjän olleen tietoinen aineistosta jota hänen palstallaan liikkuu? Suurimmille keskustelufoorumeille lähetetään viestejä päivittäin satoja, joihinkin jopa tuhansia, joten lienee sanomattakin selvää ettei jo-valmiiksi-surkeaa-sekä-epäeettistä-lakia voida valvoa yhtään millään. Eli käytännössä on tuomittava joko a)ylläpitäjä jokatapauksessa tai b)jättää tuomitsematta sillä tietoisuuskriteeri ei täyty kuin todella harvoissa tapauksissa. Eli sen lisäksi, että työryhmä on onnistunut saattamaan voimaan lain josta periaatteiden puolesta Kim Jong Ill:kin voisi olla hivenen kateellinen, He ovat tehneet sen valvonnasta vielä niin tolkuttoman kehnon ettei se tule suurella todennäköisyydellä ikinä edes toimimaan. Tähänkö niitä minun rahojani nyt sitten käytetään?
En voi kuin pudistella päätäni kasvavan epätoivon vallassa. Onneksi eduskuntavaalit lähestyvät ripeästi, joten vaikuttamisen mahdollisuus on jo lähellä. Aion itse asettua tukemaan avoimesti erästä mielestäni sangen järkevältä vaikuttavaa ehdokasta, joten lisättäköön tähän loppuun vielä pieni vaalimainos: Henri Heikkinen eduskuntaan!
ps. Tajusinpa juuri, että minussakin on ensimmäistä kertaa aikoihin todellista potentiaalia siirtyä lain laveammalle puolelle! Eihän se vaadi kuin muutaman kyseenalaisen kommentin joltakin lukijaltani, ja näin näppärästi saatiin Tuomaalle sakkorangaistus tai linnaa. Helppoa on tämä rikollisuus, nykyaikana.
pps. Jos/kun joltakulta meni otsikko hivenen ohi niin tässä apua siihen. On muuten mainio värssy, ja sanatkin ovat helposti muutettavissa tulevaisuuden muotoon:
"Keskustelupalsta seisoo tyhjillään, ei kukaan siellä uskalla kysymystään esittää..."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)